perjantai 31. elokuuta 2012

Tuiken muksu

Muksu 7vrk
Tuiken pikkuinen on ainakin vielä hengissä, ja kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Alkuun muksun silmät näyttivät mielestäni punaisilta, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sen mustammilta ne näyttävät. Tällä hetkellä russian blue onkin yksi mahdollinen väriveikkaus pikkupojalle.

Mitä todennäköisemmältä muksun selviytyminen alkaa näyttää, sitä enemmän pulassa Tapsa on. Hän kun kovin tahtoisi pitää Tuiken ainokaisen, mutta ei haluaisi itselleen urosta. Uros kun joutuisi asumaan eri laumassa, eikä sitä voisi juoksuttaakaan yhdessä emonsa kanssa. Tapsa kun tykkää ottaa omansa ekstrajaloitteluvuoroille esimerkiksi koneella touhutessaan, eikä haluaisi joutua liikaa jakamaan aikaa kahden spesiaalirotan välillä. Mutta mietintä on vielä käynnissä.



tiistai 28. elokuuta 2012

Poikien riepuedition

Poikien häkki
Eilen sain sitten poikien kämpänkin siivottua. Innostuin sinne taas tyhjentämään vaatekaapin poistoja useamman paidan ja yksien housujen verran. Pojat tuntuvat olevan kankaista mielissään, ja niitä käytetään paitsi häkissä liikkumiseen, myös suosittuna riippumattoverkostona. Jokaiselle löytyy taatusti fiiliksen mukaan joko oma soppi missä koisia, tai tilaa kasanukkumiseen. Poikia seuratessa alkoi kyllä miettiä, josko sitä seuraavaan järjestykseen tekisi joko pojille tai tytöille tai molemmille vielä astetta isomman ja sokkeloisemman kangasviidakon, jonka lomassa kiipeillä ja torkkua. Etenkin hihoja ja puntteja kun käytetään sujuvasti sekä ramppeina että tunneleina. Huput ovat myös selvästi rottamusten mieleen. Tyttöhäkkiin meni nytkin heti lisäyksenä muutamia vaatekappaleita.

Likat ovat selvästi ehtiineet jo kiintyä häkkiin saamaansa korotusosaan. Joskus rottamusten sijoittumista häkissä katsellessa kyllä miettii, ajaisiko häkin sijoittaminen pöydälle jossain määrin saman asian kuin häkin korottaminen. Häkin yläosasto on aina lemppari. Muitakin osia kyllä käytetään, mutta esimerkiksi päivätorkuilta ketään harvemmin häkin alemmista osista bongaa. Tytöt ovat nukkuessaan kaikki yleensä ylimmässä kolmanneksessa, ja hereillä ollessaan touhuavat eniten kahdessa ylimmässä kolmanneksessa - keskikerros on suosituin silloin, kun on itse rottahäkin välittömässä läheisyydessä, ja likat koittavat saada osaansa huomiosta. Alimmassa kerroksessa käydään satunnaisemmin, ja silloin kun on tarve päästä juomaan. Pojat käyttävät vastaavasti lähinnä Furet Towerin toista kerrosta, ja käyvät alemmassa kerroksessa lähinnä poikkeamassa. Nukkuessa pojat ovat yleensä ylemmän kerroksen yläosissa, joskus harvemmin joku on ylemmän kerroksen pohjalla olevissa mökeissä.

Poikien häkki edestä

Ylin riippumatto
Oma soppi puntin päällä, paita kivana kattona.

Hieman jo kärsinyt Ikea-kori on kanssa suosittu nukkumapaikka.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Likkojen linna laajenee

Tänään sain askarreltua likkojen häkkiin yhden kerroksen lisää, ja siivottua häkin. Sisustus jäi makuuni kuitenkin vielä hieman autioksi, eli sitä pitänee lähipäivinä täydentää. Häkkilaajennuksen myötä houkuttaisi kauheasti laittaa zooplussaan isompaa tilausta menemään, mutta sen suhteen olisi varmasti järkevämpi odottaa että saa rahatilanteeseen vähän selkiyttä. Opintotukikuukaudet kun ovat itsellä jo yhtä vaille lopussa, eikä töistä ole vielä tietoa. Houkutus on kyllä silti suuri. Isompaan häkkiin kun saisi mahtumaan vaikka mitä. Eipä sillä etteikö kaapeistakin tavaraa jo jonkin verran löytyisi.

Likkojen linna tämänpäiväisessä asussaan.


Tuiken muksun kohdalla tilanne on säilynyt ennallaan; muksulla on maha täynnä maitoa, mutta muksu on kuitenkin jotenkin sen oloinen, että en uskalla vielä liputtaa sen selviämisen puolesta. Eli päivä kerrallaan mennään. Janinan kanssa tuli tänään viestiteltyä myös MonaLisasta, jolla ei ole uutta kiimaa ollut, eli ensiviikolla saattaisi olla aika hakea neiti tänne kotiutumaan ja tekemään pesää ennen laskettua aikaa.

Halikon arvostelut

Iita, 2,5kk, tuomari PH
"Hyvä tyyppi & koko. Hyvät silmät. L1, lk.sij. 1"

Libna, 3kk, tuomari PH
"Hyvä tyyppi ja koko. Hyvät silmät. Kaunis perusväri, hyvä tikkaus. Pehmeä, hyvä turkki. L1, lk.sij. 1"

Pamaus, 3,5kk, tuomari PH
"Ok tyyppi & koko, hyvä otsatähti, hyvä vatsa. Ok perusväri. Hyvät silmät, hyvä häntä. L1, lk.sij. 1"

Muhku, 9kk, tuomari Astrid
"Ok basecolour, needs more distinquished brown. Tick nice. Some rusting to legs. Overall too gray not blue. Nice head. Sweet ears. G. eye. G. tail. Needs more bluish shine. L2"

Sanaris, 9kk, tuomari Astrid
"Nice size. G. cond. + tail. Ok colour. Coulour gradually getting lighter, but needs more white on sides. Nice buck. L2"

Delilah, 16kk, tuomari Astrid
"Basecolour too brown. G. type + eye + ear + tail, even colour. Ticking could be stronger. L1, lk.sij. 2"

Jolene, 20kk, tuomari Astrid
"Ok colour for age, starting to rust on rump. Nice size + g. cond. G. tail. Nice head, ear, eye, G. feet. L1, lk.sij. 2"

lauantai 25. elokuuta 2012

Halikko 25.8.

Nyt on Halikon näyttelystä kotiuduttu, ja olo on lievästi sanoen väsynyt. Paikalle suunnattiin ensin vähän ennen kahdeksaa kantamaan pöytiä, päivän hääräsin pet-naaraiden assistenttina hoitaen välissä häkkivaihtoa ja loppupäivästä kannettiin taas pöytiä. Jalat eivät kiitä, mutta sohvannurkka tuntuu paratiisilta. Menestystäkin päivään mahtui, etenkin junnuille: kaikki ilmoittamani kolme junnua olivat L1 lk. sij. 1, ja Libna sai lisäksi tähden.

Aamun avaukseksi kello soitti 6.00, ja sängystä kömmittiin hiljaksiin ylös seuraavan vartin kuluessa. Sitten kun silmät oli saatu suurin piirtein auki ja vaatteetkin päälle, Tapsa lähti vanhempiensa luo hakemaan autoa, ja mie aloin kantamaan tavaroita alas. Tai tarkemmin sanottuna hissiin: onneksi hissi pelastaa kaikilta muilta kuin alimmilta rappusilta. Tavaraa nimittäin riitti, kun rottaboksien lisäksi kannettavana oli eväitä, yhdistyskamoja ja yksi Lusaka. Kauaa en sitten ehtinytkään alhaalla odotella, kun Tapsa jo kurvasi auton talon eteen, ja pääsimme sitä kuormaamaan.

Autossa oli vuorossa tutustumista uuteen perheenjäseneen, TomTomiin. Isäpuolelta kun meille adoptoidiin enon vanha navigaattori vapauttamaan miut kartanlukijan roolista. Ja hyvin TomTom hommasta selvisikin, vaikkei sen karttoja olekaan vähään aikaan päivitetty (se pitäisi kyllä jossain kohtaa selvittää, onistuuko tuon päivitys ja miten). Paikalle ehdittiin vähän puolen jälkeen, ja Tapsa ehti jo tovin ihmetellä missä kaikki muut ovat. ...Mie kun olin halunnut varata vähän pelivaraa paikalle löytämiseen. Onneksi Susanna K. saapui kuitenkin melko pian meidän jälkeemme, niin en sitten saanut kuulla kuinka sitä olisi voinut nukkua ainakin yhdeksän minuuttia pidempään. Vaikka sitä vähän naureskeltiinkin, kuinka paljon sen verran pidemmät kauneusunet olisivat kumpaakin auttaneet.

Pöytiä ei ehditty sisällä kantaa montaakaan, kun Janina ja Tellu liittyivät seuraan. Mira ilmaantui samaan aikaan hääräämään keittiöön, ja isommalla porukalla homma valmistuikin nopeasti. Pienempänä hienosäätönä mie pääsin pöytien ja tuolien kantamien jälkeen teippaamaan luetteloa seinään, ja sitä luetteloa kyllä taas riittikin. Paikalla ollut eläinmäärä oli varsin kiitettävä. Onneksi numerolaput olivat kuitenkin väreiltään selvästi erottuvat, mikä helpotti huomattavasti oikeiden numeroiden bongailua assaroidessa. 

Assarointi söikin sitten päivästäni valtaosan, ja ihmisten kanssa keskustelu jäi sen myötä vähän katkonaiseksi. Pet-naaraita tuomaroinut Jesper, jonka assistenttina olin, puhui onneksi kanssa Suomea, niin pääsin välillä lepuuttamään jalkojani tuomaripöydän taaksekin. Janina kun tarvitsi pariin otteeseen taukoa sihteeröinnistä. Siinä alkoi kyllä kiinnostaa Saijan mallin puolipäivä sihteeröinti/assarointi. Toisessa kun pääsee mukavasti istumaan, mutta käsi väsyy jos arvosteluja pitää koko päivä kirjata, toinen taas käy koko päiväisenä jalkojen päälle. Pitäisi sitten vain löytää se toinen, joka olisi valmis vuorottelemaan sihteeröinnin ja assaroinnin välillä. Susku karkasi välillä pitämään minulle seuraa, Hannu ja Tapsa kun löysivät itselleen pelien ja leffojen sijaan yhteisen puheenaiheen - figut.

Omien rottien arvosteluja tuli tipottain, ja kokonaisuudessaan olen niihin tyytyväinen; kahdelle tuli L2, loput viisi saivat L1:sen. Meidän mummuska Jolenekin oli hienosti luokkansa toinen, oman tyttärensä Katarinan viedessä luokkavoiton.

Häkkien suhteen ehdin jo hetkisen huolestua, kun henkilö jolta meiltä Critteri tuli ei saapunutkaan aamulla näyttelypaikalle. Luonnollisesti sitä tajusi vasta siinä kohtaa unohtaneensa puhelinnumeroa kysyä. Mutta sekin sitten ratkesi ajan kanssa, kun myyjä ilmestyi paikalle myöhemmin. Niin saatiin sitten vaihdettua Lusaka auton perästä pois ja Critteri tilalle. Likat saavat kuitenkin odottaa laajennustaan vielä huomiseen, koska olen yksinkertaisesti liian väsynyt tekemään tänään mitään häkille.

Näyttelypaikalta lähdettiin kotia kohti viimeisten joukossa, kun oli saatu soitettua joku lukitsemaan näyttelypaikka. Kotona laitettiin sitten rottamukset häkkeihin, ja tarkistettiin sitten kotijoukkojen kunto. Tuiken muksu on yhä hengissä, ja kakaralla on selvästi maitoa mahassaan. Muksu on kuitenkin muuten hieman kuivan oloinen, eli seuranta jatkuu.

perjantai 24. elokuuta 2012

Valmiina näyttelyyn

Tuike vaikuttaa siltä, että pärjää huomisen kotona, joten meillä on suuntana Halikon näyttely. Tämä ilta onkin mennyt rottia puunatessa ja laittaessa bokseja kuntoon. Mukaan lähtijöitä on kokonaiset seitsemän, eli enemmän kuin pitkään aikaan. Likoista lähtevät edustamaan kaikki paitsi Eliza ja Tuike, pojista näytille lähtee team essex.

Pesut sujuivat muuten ongelmitta, mutta saippuainen Iita pääsi livahtamaan käsistäni ja karkuuttamaan itsensä rottahäkkien alle. Se pääsikin sitten pesuvuoroon viimeisenä, kun Tapsa sai ongittua neidin esille sillä välin kun puunasin muita. Muut pysyivät yllättävän hyvin käsissä, vaikka Muhkulla olikin osuvasti juuri kiima - tuntuu että meillä joka näyttelyn alla on kiima vähintään yhdellä naaraista. Pitäähän sitä vähän haastetta pesuihin saada. Siinä on sitten hyvä pestä ja kuivailla, kun naaras on jo valmiiksi lentoon lähdössä propellikorvineen.

Tapsan kanssa laitettiin myös eväitä valmiiksi, ja Tapsa pakkaili mukaan myös muutamia pikkupelejä. Pääsee sitten Suskua ja Hannua haastamaan, kun mie olen taas kiinni assaroinnissa. Ja pitänee sitä kai konekin mukaan napata Tapsan tylsistymisen välttämiseksi. Itselle kun on kovin kätevää, kun saan kuskin mukaan, niin olisi kovin ikävää jos toinen koko hommaan kyllästyisi. Etenkin tällä kertaa riski on olemassa, kun Tapsan silmäterä on näyttelyyn osallistumisen sijaan kotona. Viimeksi kun Tapsa harmitteli sitä, kun ei Tuiken ensimmäiseen näyttelyyn päässyt.

Tuiken ja muksun kohdalla toivotaan parasta ja varaudutaan pahimpaan. Etenkin muksun, joka jäi ainokaiseksi. Saija on ollut puhelimitse aktiivisesti yhteydessä mamman ja muksun kunnosta, ja vähän jo naureskeltiinkin, että tämän jälkeen lienee melko varmaa, että jos muksu suinkin selviää, se taitaa jäädä tänne. Tapsan silmäterän ainokainen. Mutta vielä on kyllä liian aikaista pienen selviämisestä iloita.

Huomenna näyttelypaikalle pitäisi selvitä kahdeksaksaksi laittamaan paikkoja kuntoon, joten kello soi taas ihan liian aikaisin. Silti sitä ei koskaan opi menemään tämän aikaisemmin nukkumaan. Yövirkku mikä yövirkku. Onneksi assaroinnissa ei vaadita monimutkaista aivotyöskentelyä, riittää että osaa viedä boksit listan mukaan numerojärjestyksessä. Isompi haaste on varmasti omien eläimien laittaminen aamulla silmät ristissä oikeille numeroille.

Synnytys jatkunut

Jätin Tuiken aamuisen pesätarkistuksen jälkeen rauhaan siltä varalta että synnytys on vielä kesken. Saijan soittaessa ja kysyessä tilannetta kävin sitten taas mamman häkillä katsomassa miten tilanne on edennyt. Pesän ollessa varsin avoin, ei minun onneksi tarvinnut koskea siihen huomatakseni, että synnytys on jatkunut. Ensimmäisenä sen huomasi kyllä pienestä äänestä näköhavainnon sijaan. Tuiken pesässä on nyt ainakin yksi elävä poikanen. Poikanen pyrki kovasti nisälle, ja Tuike näytti poikasta hoitavan. Nyt vain toivotaan ettei elävä muksu jäisi ainokaiseksi, jolloin on isompi todennäköisyys sille, että maidon tuotanto käynnistyy ja pysyy riittävänä. Yhden poikasen poikueissa kun on aina riski, että maidontuotanto hiipuu nopeasti, eikä riitä lopulta edes ainokaisen tarpeeseen.

Nyt Tuike saa kuitenkin olla loppuillan rauhassa ja keskittyä poikaseensa/poikasiinsa.

Synnytys käynnistynyt

Viime yön aikana synnytys oli sitten käynnistynyt, ja ainakin osa muksuista on nyt ulkona. Kaikki kolme pesästä löytynyttä ovat kuitenkin kuolleita. Kuolleita ja varsin isokokoisia, mikä voi selittää synnytyksessä tulleet ongelmat. Nytkin pesä oli sotkuisempi kuin yleensä, eli Tuikella on selvästi ollut täysi työ poikasten synnyttämisessä, niin istukoiden ja kalvojen hävittäminen on jäänyt. Emon kunto vaikuttaa kuitenkin edelleen hyvältä, mikä on nyt tärkeintä.

Toki muksutkin olisivat olleet toivottuja, ja etenkin Tapsa odotti neidin lapsia jo innoissaan. Itse on tällä hetkellä lähinnä helpottunut siitä, että Tuike itse näyttää jaksavan hyvin. Pahimmillaan synnytyskomplikaatiot kun voivat viedä poikasten ohella emonkin, ja Tuike on kuitenkin Tapsan ensimmäinen ja ainokainen. Eipä sillä että sitä kenenkään omankaan likan kohdalle toivoisi.

Ei vieläkään uutisia

Tuike ei sitten synnyttänyt viime yönä kuten toivottiin, mikä ei ole hyvä. Näin paljon ennen synnytystä selvä vuoto kun ei ole normaalia. Saijan kanssa sitten jo puhuttiin, miten tulisi toimia, mikäli synnytys ei käynnisty normaalisti. Toistaiseksi vielä vain tarkkaillaankaan, mutta jos ensiyön ja -aamun aikanakaan ei muksuja ala kuulua, on jokin isommalla todennäköisyydellä pielessä. Sitten aletaan elävien poikasten toivomisen sijaan keskittyä siihen, miten mamma selviää koetuksesta mahdollisimman helpolla. Siinä kohtaa muksut kun on saatettu jo hyvin menettää, mahdollisesti kyllä jo nytkin. Tiinakin lupasi ystävällisesti olla tarvittaessa tavoitettavissa, jos Tuiken tilassa tapahtuu muutoksia. Valitettavasti hänelläkin kun on kokemusta synnytyksistä, joissa kaikki ei mennytkään hyvin.

Tällähetkellä Tuike on kuitenkin varsin virkeä. Ruoka maistuu ja likka pyrkii jaloittelemaan. Nuoli sormetkin läpi, kun neidin kuntoa tarkistettiin. Vuotoa ei ole tämän päivän aikana ollut ainakaan samassa määrin kuin eilen, häkkiin tosin vaihdettiin nyt varuiksi puhtaat paperit niin näkee sitten aamulla mikä on yöllä ollut tilanne. Nyt koitetaan sitten vain pysyä rauhallisina ja toivoa parasta. Että kaikki sujuisi lopulta hyvin.

torstai 23. elokuuta 2012

Rottakuvatuksia

Piti näin illan kunniaksi napata pikaisesti kuva Tuiken poikasmahasta, mutta eipä siitä mitään tullut. Häkin läpi kuvat tärähtivät täysin, eikä neiti malttanut pysyä käsissä paikallaan. Mammailuboksissa kun on selvästi tylsää, ja mahdollisuus karata jaloittelemaan kiinnosti huomattavasti poseerausta enemmän. Jaloittelureissua lattialla ei tosin enää mahan kanssa sallittu. Tänään neidillä kun on ollut jo pientä vuotoakin, eli synnytys on toivottavasti lähellä. Toivottavasti jo silläkin, että Tapsa käyttäytyy neidin lähellä odottavan isän tapaan: käy vähän välillä varovasti kurkkimassa, onhan kaikki varmasti hyvin ja normaalia, ja varmistelee sitten minulta että eihän tarvitse huolestua. Kun Tuikella on tylsää. Kun häkissä on vuotoa. Kun Tuike pötköttää. Kun Tapsa ei voi tehdä asialle mitään, muuta kuin olla kovin huolehtivainen ja huolissaan, kun toisella on ensimmäiset muksut tulossa. Varsin sympaattista kyllä (joskin ymmärrän nyt myös paljon paremmin miksi kaikki naiset eivät halua miehiään paikalle kun menevät synnyttämään ;)).

Mutta siinä missä Tuiken kuvat epäonnistuivat, tuli siinä samalla napattua pari kalterien läpi kuvaa muustakin laumasta. Tuikea kuvailessa häkissä kun alkoi taas kauhea parveilu, kun kaikki olisivat halunneet osansa huomiosta. Tai kaikki paitsi Tuike, joka olisi halunnut jaloittelemaan.

Iita-ipana
Iita ja agoutiosastoa
"Saisiko tätä ovea auki?"
Toisen häkin uteliaita (pikku Frederik ja Sanaris)
Valumista kohti luukkua

tiistai 21. elokuuta 2012

Odottelu jatkuu

Tuike on ollut eilisestä lähtien omassa mammailuboksissaan, ja olen melkoisen vakuuttunut sen kantavana olemisesta. Enää en kyllä uskalla yhtä huolettomasti hehkuttaa, ja laskea blogissa päiviä mahakuvien kanssa, kun meillekin on niitä valeraskauksia sattunut. Eli olen ollut innoissani ja varma muksujen syntymisestä aina siihen asti, kun ne eivät olekaan syntyneet. Laskenut vielä päivätkin moneen otteeseen, että eikö se nyt varmasti voi enää olla ylipitkästä kantoajastakaan kyse, kun naaras on ollut koko olemukseltaan niin kantavana olevan oloinen. Niin nyt tulee sitten Saijallekin vain vastailtua kun hän kantoajan etenemisestä kyselee, että maha on kasvanut eikä kiimoja ole näkynyt, eli toivossa eletään. Vaikka kyllä tuo neiti on jo melkoisesti lihonut, ja nyt voin jo sanoa olevani melko hämmästynyt, ellei sieltä nyt oikeasti nakeroisia tule. Huomenna on kylläkin jo 21vrk astumisesta, eli alkaa olla jo aikakin tämän asteiseen varmuuteen, kun ennen uskalsi olla varsin varma jo parin viikon kohdalla.

Muksujen myötä on myös hyvä rauhoittua joksikin aikaa enemmän kodin piiriin. Tai muksujen ja gradun. Viime viikonloppu meni taas kokonaan reissussa, eli viimeisten 1,5 viikon aikana olen ehtinyt olla Turussa vain kaksi kokonaista vuorokautta + joitakin nukuttuja öitä, lähtöä edeltäeitä aamuja tai paluun jälkeisiä iltoja. Niin mukavaa kuin reissussa onkin ollut, niin siitä ovat kärsineet niin rottamusten jaloitteluvuorot kuin gradutyöskentely. Eli nyt pitää taas niihin enemmän keskittyä, etteivät rottamukset ala tyystin protestoimaan, ja pääsee itsekin valmistumaan aikataulussa. Ja on täällä kämpässä muutakin projektia käynnissä, kun kaappeihin ja vinttikomeroon olisi yhä toiveissa lisätilaa löytää. Valitettavasti etätyönä kun onnistuu paremmin kaappien täyttö uusilla löydöillä, kuin tavamäärän pienentäminen niistä ;)

Halikkoon ollaan toki kuitenkin menossa, ja sitä odottaa jo mielenkiinnolla niin omien rottamusten menestystä, kuin esimerkiksi Valdurin näkemistä. Suskun kanssa kun tuli käytyä jo viikonloppuna pikaisesti juoruamassa hänen työpaikallaan, ja puhumassa muun muassa ilmoitetuista rottalaisista. Kovin kauaksi ei vain viitsinyt jäädä, kun sisko jonka kanssa olin liikkeellä ei selvästi kokenut keskustelua yhtä mielenkiintoiseksi. Ja näkeehän Suskua sitten Halikossa taas.   

sunnuntai 19. elokuuta 2012

R.i.p. Carlos

Tänään sain Eevalta surullisia uutisia. Kasvattipoika Brother Marcus, tuttavallisemmin Carlos, oli jouduttu lopettamaan. Aamulla ulkoisesti kunnossa olleen pojan hengitys oli parissa tunnissa vaikeutunut, eikä poika ollut pystynyt kunnolla hengittämään. Nielusta ja hengitysteistä ei löytynyt tähystyksessä päivystyksessä mitään, joten vaivan aiheuttaja jäi vaille täyttä selvyyttä. Eläinlääkärikin oli kuitenkin ollut sitä mieltä, että eläin oli siinä kunnossa, etteivät lisätutkimukset eläimen ollessa heikossa hapessa olisi olleet eläimen edun mukaisia. Yhtenä vaihtoehtona eläinlääkäri oli epäillyt keuhkoissa olevaa kasvainta. Eeva ei kuitenkaan halunnut poikaa avauttaa, mikä on toki ymmärrettävää. Lemmikin äkillinen poismeno on aina paha paikka, eikä tarkan kuolinsyyn tietäminen toisi lemmikkiä takaisin. Surun keskellä muut asiat ovat tärkeämpiä. Kysymys kuolinsyystä on itselle kasvattajana se keskeisempi, että tietäisi mahdollisimman tarkkaan, onko kyseessä jokin mihin voi itse jatkossa vaikuttaa, tai mitä pitää varoa. Vai vain huonoa tuuria ja sattumaa. Mutta tässä toki kunnioitetaan omistajan päätöstä.

Mutta ei sitä kyllä täydellä objektiivisuudella itsekään asiaa mieti. Pelkkänä suvun terveystilastoihin liittyvänä tietona. Pieni musta poika on poissa. Yksi ensimmäisistä kasvateistani, Elizan velipoika. Poika jonka emäkin on itsellä vielä naaraslaumassa päiviä ilahduttamassa. Tuntuu ikävältä ja epäreilulta, että poika vietiin jo nyt Eevalta pois. Vaikka kuinka tietää, että tällaistähän se eläinten kanssa tuppaa välillä olemaan; joskus vain tulee jotain odottamatonta.  Silloin ei voi muuta kuin toivottaa haleja ja jaksamista. Siinä jäljelle jääneet rottamukset ovat toivottavasti auttamassa.

Carlos



perjantai 17. elokuuta 2012

Odottelua

Tuikelta ei ole löytynyt uutta kiimaa, ja neidin maha tuntuu hieman kasvaneen. Ensiviikon osalta elätellään siis toiveita vauva-uutisista. Vielä viikonlopun neiti saa olla kuitenkin laumassaan, ennenkuin muuttaa sunnuntai-iltana omaan yksiöönsä.

Tänään tuli Janinalta myös viestiä Mona Lisan kiimasta. Se on ollut tänä yönä, ja uros on päässyt astumaan naaraan useasti. Sen kohdalla lähdetään siis nyt kanssa laskemaan päiviä. Ellei uutta kiimaa löydy, muuttaa Mona Lisa tänne meille synnyttämään. Tällä hetkellä toivon kovin kovasti, että sieltä niitä muksuja tulisi. Etenkin se toivottu agouti essex naaras.

Poikuetoiveiden keskellä rottalassa eletään melko hiljaiseloa. Viimeiset puolitoista viikkoa ovat menneet häslätessä kaikkea, joten rotat ovat olleet vähemmällä huomiolla. Tämänkin viikon alun rottala oli kokonaan Tapsan vastuulla miun karattua kolmeksi päiväksi rapujuhliin Tottijärvelle. Lusakoille ehti siinä sivussa kyllä onneksi jo ostajat löytää, ja maksaa kolmannen CritterNationin. Nyt kun vielä muistaa ottaa Lusakan mukaan Halikkoon, samaten kuin Elinalle luvatut vanhanmalliset Critter-tasot, on sovitut häkkihommat järjestyksessä.

Muun sählingin keskellä on tullut koitettua näpyttää myös jotain pientä Rapinaan laitettavaksi, unohdettuani (taas) lahjakkaasti deadlinen. Huomenna pitäisi hoitaa vielä yhdistyksen pikkujoulumainos lehteä varten mallilleen. Ja alkaa etsiä eBaysta organisointikykyisempää vaihtopäätä.

perjantai 10. elokuuta 2012

Likkojen linnaa, ilmoittautumisia ja pientä muuta

Viikon rottailut tulevat taas vähän näin koottuina teoksina, kun viimeksi kun minulla olisi ollut paremmin aikaa niitä päivitellä, kone päätti tiltata oikein kunnolla. Ajateltu kirjoitusaika menikin sitten siivoillessa ja konetta lepyteltäessä. Tämä viikko kun ei ole muutenkaan ollut se kaikkein piristävin; juuri kun flunssasta on alettu kunnolla selvitä, saa herätä kolmena aamuna hammaslääkäriin. Kovasti kyllä koittivat taas neuvoja antaa, miten niiltä käynnin ikäviltä puolilta välttyä. Mutta huonosti nukutuista öistä ja muista pikku vastoinkäymisistä huolimatta kyllä sitä on ehditty taas vähän rottalaisten päänmenoksi juonia.

Likat saivat lukaalinsa suursiivouksen, ja tällä kertaa sisustin häkin hieman enemmän itseäni ajatellen. Viikon teema on riepuboksi viidakko, eli seuraavalla siivouskerralla saan kylppärin täyttämisen sijaan nakata valtaosan sisustuksista suoraan roskikseen. Häkkiin on siis viritetty kasa vanhoja vaatteita sekä erikokoisia pahvibokseja. Osasin myös viimein oikeasti pysyä siinä, ettei häkkiin laiteta mitään pestäväksi ajateltuja kangasjuttuja ennenkuin riepuvarasto oikeasti pienenee. Vaikka melkein sitä mieli tekisikin pistää aina kaikki vähäänkään ehjemmät kankaat koneeseen pyörimään.

Likkojen vaateviidakkoa


Halikon ilmotkin on nyt tehty. Vähän viime tippaan ne kyllä jäivät, ja olisivat saattaneet kokonaan unohtua ellei Janinan kone olisi kieltäytynyt avaamasta yhtä kuittia. Janina soitti sitten minulle, ja pyysi katsomaan aukeaisiko se minun koneellani. Aukesihan se, ja samalla minulle tuli sitten mieleeni se ilmoittautumispäivä tarkistaa. En mie ollut muistanut sen kuin viikolla väärin... Mutta nyt meiltä on sitten lähdössä mukaan enemmän rottia kuin pitkään aikaan, eli kokonaiset seitsemän siimahäntää, olettaen että kaikki ovat aamulla näyttelykunnossa. Sanariksen kohdalla arvoin ilmoittamista hetken, kun sillä on juuri pientä rohinaa ollut, mutta päätin ilmoittaa sen kuitenkin ja jättää sitten tarvittaessa kotiin. Toivon kyllä todella, ettei tuo ole mitään vakavampaa, vaan menee nopasti ohi. Eliza puolestaan on taas niin mielenkiintoisen värinen, että sitä en viitsinyt edes ilmoittaa.

Eilen bongasin myös ilmoituksen myytävästä käytetystä CritterNation Doublesta, ja se muuttaakin meille näillä näkymin Halikon näyttelystä. Samalla pitää kyllä sitten vähän haikein mielin laittaa myyntiin nuo Lusakat. Kolmannen Critterin myötä niiden tarpeellisuus kun muuttuu varsin teoreettiseksi, ja Lusakoihin verrattuna Crittereissä on selvä etu niiden yhdisteltävyys. Tapsan kanssa jo mietittiinkin varaCritterin virittämistä kolmanneksi kerrokseksi likkahäkin päälle; siinä säästyisi paitsi varastotilaa, likat saisivat vielä kolmanneksen enemmän tilaa temmeltää. Tiina auttoi minua kyllä jo osaltaan häkkivaraston raivauksessa hakemalla vanhan poikashäkin uuteen kotiin.

maanantai 6. elokuuta 2012

Puoli valtakuntaa

Nyt on koppihoidosta poikien kohdalla luovuttu. Isomman varahäkin sijaan päädyin siirtämään pojat suoraan puolikkaaseen Toweriin. Totesin häkin olevan suunnilleen yhtä helppo valvoa, ja siinä on pojilla kuitenkin enemmän lääniä touhuta. Tietenkin putsattunakin häkissä voisi ajatella vanhemmilla pojilla olevan enemmän kotikenttäetua, mutta ero ei ehkä ole lopulta niin merkittävä lauman jo selvästi rauhoituttua. Etenkin kun siivousvaiheesta kopista siirrettiin vielä riippumatto, putki ja kuivikkeet isompaan häkkiin.

Häkkiin tutustuminen on ainakin lähtenyt liikkeelle rauhallisissa merkeissä. Tai laumaelon kannalta rauhallisissa, mutta uteliaan touhukkaissa. Meillä mikään kun ei tunnu saavan poikiin yhtä hyvin liikettä kuin uusittu häkkisisustus, kun joka nurkka pitää käydä heti huolella läpi.

Nyt sitten tarkkaillaan touhua taas pari päivää, ja mikäli elo jatkuu yhtä rauhallisissa merkeissä, palataan poikalaumankin suhteen normaalitilaan. Pelkän yläkerran siivoamisen sijaan häkin suursiivous voisi olla siinä myös paikallaan. Jos ei muuten niin sisustuksellisista syistä. Minulla on nyt rottahäkkiin pääsyä odottamassa kirjaimellisesti Ikea-kasseittain vanhoja vaatteita, reikiintyneitä liinavaatteita ja muita. Ja nykyisellä sisustustyylillä nuo tulevat pyörimään nurkissa hamaan tulevaisuuteen asti. Eli nyt on rottamuksille luvassa kangasviidakkoa toviksi, että saa varastot inhimillisempään mittakaavaan.

lauantai 4. elokuuta 2012

Hypoteettiset lemmikit pois nurkista

Heti flunssasta toivuttua kämpän raivaaminen on jatkunut. Kaikessa hamsteriudessani todella uskoin, että raivasin ennen muuttoa kaiken ylimääräisen tavaran pois. Nyt kun muuton jälkeen poistetuissa omissa tavaroissa lähennellään kymmentä laatikollista, minun on todenteolla täytynyt alkaa päivittää käsitystäni tarpeellisesta. Kymmenen laatikollisen jälkeenkin kaikki harrastukseni kun voivat jatkua entisellään, ja keittiöstäkin on käyty läpi vasta pari laatikkoa. Viimeisen viikon aikana lisämotivaatiota tavaroiden läpikäymiseen on tuonut kaverin kanssa yhteinen kirpputoripöytä, jonka kautta on saanut erityisesti kirjoja ja eläintavaroita liikkeelle.

Muuttoraivauksesta huolimatta meidän kaapeissa kun asusteli yhä varsin monta hypoteettista lemmikkiä. Valjaat ja fleksi kanille, jota en ole hankkimassa. Pieni lämpömatto käärmeenpoikasen ensiboksiin, vaikka olen päättänyt pitää käärmemäärän nykyisessä. Näyttelyhihna koiralle, vaikka en ole koskaan ollut kiinnostunut koiranäyttelyistä (saati että minulla olisi tällä hetkellä koiraa)... Nämä vain muutamina esimerkkeinä tästä suhteellisen mittavasta potentiaalisten lemmikkien kokoelmasta. Vaikka moni noista tavaroista ei sinällään vie kauheasti tilaa, on niissä paljon petollisempi sivuvaikutus: ne alentavat kynnystä lisätä eläinmäärää. Eläinkuume on itsellä krooninen, ja itseä kiinnostavien lajien lista on loputon. Ja on suorastaan häkellyttävää, kuinka paljon helpommin itselleen antaa eläinkuumeen kourissa periksi, kun onhan sitä tilaa, ja tavaratkin valmiina... Kun ainoaksi hankittavaksi jää itse eläin.

Tähän havahtui hyvin viimeksi kavereiden kanssa pelatessa. Yksi ystävistäni ilmoitti luopuvansa akvaarionsa pidosta, ja pyysi minua laatimaan puolestaan ilmoituksen lahjoitettavista kaloista ja kasveista. Niin paljon kuin sitä haluaisikin kieltää asian itseltään, jos meillä olisi vielä ollut allas ja tilpehöörit, olisin luultavasti sillä hetkellä lupautunut ottamaan kalat meille. Akvaariot kun ovat kiehtovia, eikä itsellä ole tällä hetkellä yhtään. Nyt kamojen puuttuessa jouduin kuitenkin oikeasti miettimään asiaa, harrastusta koituvia kustannuksia ja omaa motivaatiotani altaan hoitoon - ja kalat löysivät uuden kodin muualta. Samalla itselle tuli kuitenkin olo, että juuri näin asian kuuluu mennä. Haluan joutua aloittamaan jokaisen lemmikin kohdalla alusta, että homma tulee oikeasti harkittua alusta loppuun. Toki ne aiemmin "vahingossa" ja herätehankintoinakin tulleet on hoidettu hyvin ja asianmukaisesti, mutta ehkä eläinmäärän pitäminen kurissa ei ole lopulta sen vaikeampaa kuin muukaan tavarakaaoksen hallinta. Jos esimerkiksi koiran hankinta kaatuu aikanaan siihen, ettei sille ole sopivaa kuppia valmiina, se ei ehkä ole ollenkaan huono asia.

Tänään tuli löydettyä myös yksi uusi blogituttavuus, joka on aivan pakko linkittää tähän, vaikka se ei liity mitenkään rottiin. Kyseessä on sotkuholistin päiväkirja, eli blogi siitä, kuinka sotkuholisti pyrkii ottamaan tilan haltuun yksi kaoottinen kohta kerrallaan. Blogi löytyy siis täältä. Ainakin itselle tämän tyylisistä samaten kuin siivousohjelmista tulee aina se paras motivaatio oman asunnon läpikäyntiin. Kun sitä pohjimmiltaan kuitenkin haluaisi kämpän olevan siisti, vaikka eläinten hoidolta ja muilta harrastuksilta tahtoo aina välillä (=usein) unohtaa sen siivoamisen.

Ja sitä motivaatiota välillä todella tarvitaan. Oma tavaran raivausurakka alkaa olla ehkä jo voitonpuolella, mutta tänään sisään kannettiin 35 laatikollista Tapsan kokoelmia. Hänellä tuo urakka on sitten seuraavana edessä.

Koppihoitoa osa 2

Nyt on pojat sitten siirtyneet dunasta pikkuhäkkiin. Samalla saivat vähän sisustustakin asumukseensa. Dunassa pojat kun olivat alkuun ilman mitään huonekaluja, edes ruokakuppia (ruokaa toki saivat). Tämä sillä, ettei kellään ollut mahdollista ajaa tai jumittaa ketään minnekään, tai värjötellä koko ajan piilossa. Eri nurkkiin pääsivät toki halutessaan nukkumaan. Nyt häkkiin saivat sitten pajutunnelin ja riippumaton - sekä sen kupin.

Yö menikin yhtä hyvin kuin edellinenkin, ja nyt pojat tuntuvat touhuavan kaikki keskenään. Seuraavaksi edetäänkin varmaan täysin sisustettuun isompaan varahäkkiin, ja lähdetään sitten harkitsemaan siirtymistä poikien normaalihäkkiin. Mutta ainakin toisen yön saavat olla vielä tuossa pikkuhäkissä. Tässä totutuksessa kun näen varmemmaksi edetä hitaasti ja pitkän kaavan mukaan: ensinnä siksi, kun laumaan lisättävä Frederik ei ole enää poikanen, vaan nelikuinen junnu joka oli edellisessä parivaljakossa johtavassa asemassa ja toiseksi siksi, että Flaksi ehti jo kerran tikata poikaa selkään. Niin mieluummin sitten varmistellaan, kun katsotaan tuleeko takapakkeja heti isompaan siirrettäessä.

Näyttelykin jätettiin sitten tosiaan välistä - kyyti Jurvaan olisi lähtenyt eilen. Tässä rottalassa on tyydytty lueskelemaan facebookista muiden näyttelyvalmisteluista. Illalla sain napattua myös kuvat poikien kopeista blogia varten; yhden edellistä postausta varten, ja toisen tätä. Täytyy vain ne vielä myöhemmin päivällä purkaa kamerasta.

Koppi 2

perjantai 3. elokuuta 2012

Koppihoitoa

Mie olen ollut nyt ilkeä, ja majoittanut kaikki viisi urosta dunaan. Siinä ovat saaneet sitten olla, ja olla hieman suurennuslasin alla. Duna kun on pidetty aina sen huoneen välittömässä läheisyydessä, jossa kulloinkin on touhuiltu, ja tulee yöksi sängyn viereen. Eilisen jälkeen haluan olla mahdollisimman selvillä poikien väleistä, ja tarkkailla tilanteen kehittymistä. Tänään Flaksi ja Frederik ovat jo nukkuneet vierekkäin, mutta pientä jännitystä niiden välillä tuntuu yhä olevan. Tai lähinnä Frederik tuntuu olevan Flaksin suhteen varovainen, ja on tällä hetkellä heti valmiina alistumaan Flaksille, jos se vähänkään vieressä nousee. Muuten kumpikin kyllä nukkuu, syö, peseytyy ja laiskottelee siinä missä muutkin.

Jos yökin menee ongelmitta, saavat nuo huomenna taas pikkuhäkin käyttöönsä, ja sinne vähän riippumattoa. Sitten mennään hiljakseen isompaan. Uroslauman vakihäkkiin kun en halua porukkaa siirtää ennenkuin ne ovat selvästi lauma, ja jännitteitä ei enää tunnu olevan. Olkootkin että poikia selvästi vähän kyllästyttää makoilla porukalla pienessä dunassa. Onneksi nuo ovat sentään hyvin ruualla lahjottavissa, ja namit ja rapsutukset vievät huomiota tekemisen puutteesta.

Samalla nyt toivotaan, ettei Tuikelle tule uutta kiimaa. Muuten pitää pitää taas laittaa treffipalvelua pystyyn. Silläkin olisi kyllä mukava, jos neiti olisi tullut heti kantavaksi, että tulisi sitten vähän ikäeroa parille seuraavalle poikueelle. Meille kasvamaan tulevaa Ratazana's poikuetta kun lähdetään koittamaan sitten heti tällä viikolla olevan jurvan näyttelyn jälkeen. Sen suhteen toivotaan kovin kovasti kaunista agouti essex naarasta. Ja siitä olen jo uhannut, että se jää kyllä sitten kotiin oli vaikka kuinka rex turkkinen tahansa. Isän puolelta poikueeseen kun voi moista käkkärääkin eksyä. Sk olisi kyllä silti se ensisijainen toive, jos emo ottaa moisia vastaan ;)

Koppi 1

torstai 2. elokuuta 2012

Lauma hakee muotoaan

Poikalaumassa on ollut pientä myllerrystä, ja nyt toivon kovasti että lauma saataisiin luotsattua niiden läpi. Yhdistelmä uusi tulokas samoihin aikoihin kun lauman vanhin pääsi ensimmäistä kertaa naisiin on selvästi aiheuttanut pientä kitkaa, ja tänään Frederik sai Flaksilta hampaista ja alkoi sen jälkeen jälkeen parhaansa mukaan vältellä sitä. Nyt pojat on sitten yötä eri häkeissä, että tilanne saa kunnolla rauhoittua. Uroshäkkiinhän noita en ole yhdessä laumana vielä muutenkaan koittanut. Tämän lisäksi Sanariksella tuntui tänään olevan pientä rohinaa, ja on nyt tarkkailussa sen vuoksi. Nämä yhdessä ovat saaneet Jurvan näyttelyn uudelleen harkintaan. Näyttelyyn lähtö kun tarkoittaisi sitä, että yksi tai kaksi pojista olisi 1,5 vuorokautta laumasta pois, mikä tuskin tällä hetkellä ainakaan auttaisi laumanmuodostusta. Eikä reissu varmasti myöskään ainakaan edistäisi tuon yhden oireilun loppumista. Kovasti sitä kyllä kiinnostaisi saada arvostelu erityisesti tuosta junnusta, kun sillä olisi vastassa Janinan samanikäinen. Kuitenkin kyseessä on vain näyttely, ja tämän kuun lopulla on kuitenkin edessä jo seuraavakin sellainen. Että sillä voisi olla nyt parempi antaa lauman kunnolla rauhoittua, ja karsia kaikki ylimääräinen pois kunnes homma lähtee sujumaan.

Huomenna pitää vielä tilannetta katsoa, ja ilmoitella sitten Tiinalle jos pojat eivät lähdekään. Onneksi tällä kertaa ilmoitettuja ei ole muutenkaan kuin tuo kaksi, niin ei niin paljoa harmita, jos nyt näyttely jää väliin.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Rottalan sisustusta

Eilen tuli Tellulta viestiä, että Zooplussaan tehty yhteistilaus on saapunut. Ja yhteistilauksen myötä myös ensimmäinen rottalaan hankittu huonekalu. Häkkeineen ja kaappeineen rottala kun on toki siisti ja käytännöllinen, mutta rottien kannalta silti kovin tylsä.

Paulan kanssa oltiin muutenkin viemässä tavaraa kirpputorille, niin Paula suostui ystävällisesti miulle kuskiksi. Vaikka yllättävän kombaktiin pakettiin ne sitten olivat tuon miun uuden hankinnan saaneet. Hankitun 3D palapelin kokoaminen jäi vähän illempaan, mutta nyt se on sitten kasassa: rottien oma kiipeilypuu.

Aluksi mietittiin vähän isompaakin laitosta, mutta rahatilanteen ollessa tiukahko päädyttiin sitten pienempään tarjouksessa olevaan malliin. Ehtiihän sitä sitten myöhemmin isommaksi päivittää, ja olisi isomman sijoittelussakin enempi päänvaivaa. Kohta päästään sitten testaamaan, mitä rottamukset ovat hankinnasta mieltä.

Tästä sitä lähdettiin liikkeelle

Laatikosta paljastui kasa osia

Kokonaisuuteen riitti kokonaista kolme ruuvia

Viime silausta vaille valmis

Puu koko komeudessaan

Puu sille mitatulla paikalla

Tuikella kiima

Tänä yönä Tuikelle tuli kiima, ja Flaksi pääsi astumaan. Jos siis kaikki menee hyvin, vauvauutisia voi olla odotettavissa 21-24 vuorokauden kuluttua.