PetExpon arvostelut

Laitetaanpa nämäkin nyt tänne, kun on vielä kotosalla ja ehtii naputtaa. Etteivät kokonaan unohdu. Eli PetExpossa mukana olleen nelikon arvostelut.

Dippis
"Small head. Quite pointed nose. Smallish ear + eye, might get better with time? G. colour. G. cond. Nice type. Nice coat. G. tail. L2"

Sanaris
"Nice markings. Could do with more grad. on sides. Small ear + eye. Nice type otherw. Lovely cond. L1, lk.sij. 2"

Muhku
"Nice head, ear, eye. G. type + colour. L1, lk. sij. 1"

Marika
"Nice head, ear, eye. G. type but a bit fat. G. points + shading. Some white toes. Slight short tail. A bit stained. L1, lk. sij. 2"

Muuttosiivousta

Muutto lähenee, ja sen myötä kämpässä on alkanut kaikkien kaappien läpikäyminen, ja eläintavaran (ja muun) inventointi. Kaappeja pengottaessa tavaraa päätyy nyt myös tavallista enemmän myyntisivun puolelle, eli etenkin jos kuljetusboksi ja akvaariotarviketarvetta on, sinne kannattaa vilkuilla. Rottakamoista valtaosa muuttaa kyllä luonnollisesti mukana, kuten rotatkin. Mitä nyt joidenkin tavaroiden kohdalla huomaa olevansa ylivarautunut, kun boksejakin on vaikka minkälaisia, vaikka valtaosan ajasta käytän rotilla lähinnä näyttelybokseja.

Kaappeja läpikäydessä joutuu väkisinkin tunnustamaan myös oman hamsteriluonteensa: miulla on nytkin kertynyt ainakin pari Ikeakassillista erilaisia vielä käyttämättömiä rottakankaita, ja silti mitään riepuja ei raaskisi heittää pois ennenkuin ne ovat täysin rei'itettyjä. Ehkä lienee taktiikanvaihdon paikka ainakin muuttoon asti, siihen asti kun sitä pitää muutenkin pärjätä ilman pyykinpesukonetta. Eli ensisiivouksesta lähtien ostoriipparit ja muut spesiaalikankaat saavat vaihtua rottariepuihin. Rottapyykkien käsinpesu kun ei ole mitään lempparia.

PetExpo 28.4.

Rottaosastoa kakkoshallissa

Tänään oli taas messunäyttely, eli PetExpossa kisattiin neljän rotan kera. Ennen näyttelyä oli tehty klassiset hyvät päätökset aloittaa näyttelyyn valmistautuminen ajoissa, ja mennä hyvissä ajoin nukkumaan, että jaksaa sitten koko pitkän messupäivän. Yhtä klassisesti ne hyvät päätökset rikottiin näyttelyvalmistelujen jäätyä viimeiseen iltaan, ja unen tultua vasta kahden maissa. Mutta näistä vakioista huolimatta päivän voisi sanoa menneen nappiin. Muhkulle saatiin haettua se kaivattu kolmas tähti, ja poikuesuunnitelmia kaavailtua taas eteenpäin odottaessa mitä nuo matamit päättävät asian suhteen.

Muhku sai tosiaan omasta laumasta päivän parhaan arvostelun ollessaan L1, lk.sij. 1. Arvostelun jälkeen saikin sitten jännittää aina palkintojen jakoon asti, tuleeko neidille sitä kaivattua irtotähteä. Neidin mammalomalle lähdöstä kun oli kyllä jo päätetty, mutta onhan se nyt hienoa laittaa neiti näyttelytauolle tuoreena Fin Championina. Pakko sanoa, että tuo tähti kyllä lämmitti mieltä vähintään yhtä paljon kuin Elizan Rop-sija viime vuoden lopulla. Onhan Muhku kuitenkin oma kasvatti, vaikka kyllä niin emoonsa tullut (ja Saijan miulle poikueesta valitsema), ettei kaikkea kunniaa neidin menestyksestä voi itselleen ottaa. Eikä lopuillakaan mukana olleilla mitenkään huonosti mennyt. Marika ja Sanaris saivat kumpikin L1 lk. sij. 2, ja Dippis sai L2:sen. Eli laatupalkinnoille pääsivät kaikki kakara mukaanlukien.

Päivän aikana ehti paitsi kiertää messuja, myös juonitella uusia kuvioita rottamusten päänmenoksi. Sarilta en päässyt vielä varaamaan Sanarikselle morsianta, kun odottamaani poikueeseen oli syntynyt vain kolme naperoa. Elina on kuitenkin astuttamassa nyt heti messujen jälkeen useamman russian blue -naaraan, joista nyt seuraavaksi sitten morsianta toivotaan. Sarillekin russian muksuja on kyllä kanssa jossain vaiheessa taas tulossa, eli eiköhän tänne kesän mittaan jostain sopiva likka saada. Janinalta saattaa jäädä käyttämättä yksi black essex naaras hänelle toivottavasti tulevan babyboomin keskellä, joten päässä pyörii taas myös potentiaalista lainaussuunnitelmaakin, jos Elizalta ja Katarinalta ei nyt essex kakaroita saada. Ne ovat kyllä edelleen kovin toiveissa. Eli nyt voi taas ainakin leikkiä omaavansa tavoitteita ja suunnitelmia tulevien poikueiden suhteen (jotka naaraat voivat taas itsepäisesti vesittää ;)). 

Innokas kutoja

Ensimmäistä kertaa tuli eksyttyä enemmän myös ModelExpon puolelle katselemaan kauko-ohjattavia lennokkeja, autoja ja veneitä. Ja ihastelemaan Kädentaitaja -messujen koruja ja koriste-esineitä. Jälkimmäisiltä sainkin sitten itselleni ihanat sulkakorvakorut. Yleensä oma messukiertäminen on rajoittunut melko vahvasti eläinosastoille. Jotenkin kummasti aika meni messuilla tällä kertaa myös tavallista nopeampaan, eli jatkossakin voisi ehkä harkita koko messualueen aiempaa tarkempaa hyödyntämistä. Vaikka eläinosastolla aikaa tuleekin tapettua ehdottomasti eniten. Eläimille ei kylläkään tällä kertaa tarttunut mukaan niin paljon tuliaisia, kun rahatilanne on itsellä taas vähän tiukempi. Vaikka melkein kyllä houkutti vinguttaa luottokorttia edes yhden pienen vaaleanpunaisen elefantin verran (tällä kertaa järki kuitenkin voitti).

Se jäi kyllä vähän harmittamaan, kun en Valduria tänään nähnyt. Sitä kun oli kovin uteliaana odottanut millaiseksi poika on kehittynyt. Mutta nuoren herran kotiinjäämisen syy oli kyllä täysin ymmärrettävä: poika oli telonut häntänsä, ja oli sen myötä sairaslomalla. Tai sitten Susku vain pelkäsi, että pöllin pojan takaisin itselleni, kun sen tikkaus on kuulemma nyt iän myötä tasoittunut ;)

Näyttelyn päätyttyä koitti sitten kotimatka kolmen rotan kera. Muhku kun lähti nyt suoraan näyttelystä Jerikon (FinCh Jeriko, rex black) luo. Muut pääsivät sitten kotona tuttuihin häkkeihin, vetäytyen varsin nopeasti riipparien puolelle. Ei ollut omistaja taas ainoa jota väsytti.

Turussa taas

Toissa iltana tuli sitten kotiuduttua taas Turkuun hoitamaan asioita välillä täällä päässä. Keskittymiskyky ei riittänyt vielä eilen luennolle asti (siinä kohtaan kun mie huomaan kuuntelevani vuoroin virsiä ja Zen Caféeta poraten koneella, en ole ihan heti lähdössä ihmisten ilmoille), mutta Elizan sain kuitenkin haettua kotiin iltapäivästä. Sille oli tullut vielä uusi kiima, ja uros oli astunut sen uudestaan, eli nyt odotetaan entistä suuremmalla jännityksellä että onko se tiine vai ei. Tässä kohtaa neiti pääsi kuitenkin vielä normihäkkiinsä lauman luo. Samalla vein sitten Mikon laumasta sijoituspojat Alastairin ja Thanqualin Saijalle.

Loppupäivästä raivasinkin sitten takapihaa muuttokuntoon, sekä avasin grillikauden. Takapihatalkoista rottalaiset saivat häkkeihinsä isot kasat pehmeää heinää, kun se oli aidan vierellä kasvanut korkeaksi ja kuivunut siihen. Grillikauden avajaisiinkin rotat pääsivät osallistumaan, eivät tosin grillin antimilla, vaan ylijääneillä wok-kasviksilla. Myös ensimmäisiä voikukan lehtiä tuli tarjoiltua rottamuksille salaatiksi (ja löydettyä pihan kasviston joukosta siskon koiran jemmaama rottien ruokakuppi). Miun niin tulee tuota pihaa ikävä muuton jälkeen.

Katarinalla ei ole uutta kiimaa näkynyt, mutta sen ei valittevasti voi sanoa tarkoittavan vielä mitään. Itse kun en ole ollut täällä kotosalla kiimoja katsomassa, enkä yhtään muistanut pyytää Tapsaa niitä katsomaan kuin vasta useamman päivän viiveellä. Eli nyt sitten lähinnä toivoo, että neidin maha lähtisi kasvamaan, ja harkitsee puntarin ottamista käyttöön painonkehityksen seurannassa. Josko vaaka olisi asiassa itseä objektiivisempi.

Päivä vain ja hetki kerrallansa

Tänään miun piti mennä Suomen kani- ja jyrsijäliiton kokoukseen edustamaan lskgy:tä. Huomenna miun piti käydä viemässä Delilah Annan luo ja hakea Eliza Saijan luota. PetExpon jälkeen miun piti suunnata Tampereelle juhlimaan mummun 85-vuotissynttäreitä. Mutta joskus asiat jäävät vain pitämiseen.

Tänään noin tunti ennen kokoukseen lähtöä sain soiton, että mummun kunto on romahtanut. Hetkeen en sitten osannut lähteä mihinkään suuntaan, tai tehdä tiedolle mitään, joten meinasin silti lähteä kokoukseen. Koettaa pelata alkuperäisen suunnitelman mukaan kunnes saisi asioihin jotain tolkkua. Onneksi en lähtenyt. Muutama minuutti sen jälkeen kun kokouksen piti alkaa sain soiton että mummu on kuollut. Hetkeksi romahdin täysin, ennenkuin sain itseni kasaan ja suunnaksi Tampereen.

Joinakin hetkinä niiden ihmisten arvon voi mitata kullassa, joiden hoitoon eläimet voi jättää ilman ennakkovaroitusta tarvitsematta huolehtia pärjäävätkö he lauman kanssa. Että voi vain lähteä tarvitsematta huolehtia miten kotona pärjätään. Itsellä on onni tuntea useampia ihmisiä, joiden vastuulle uskaltaa antaa niin lauman kuin kotiavaimet. Koska elämästä ei ikinä tiedä.

Kuulumisia kokoustelun lomassa

Tänään oli taas LSKGY:n hallituksenkokous, ja talo täyttyi sen myötä jyrsijäihmisistä. Yhdistysjuttujen ohella käytiin läpi muita rottajuttuja poikuesuunnitelmineen, Tuiken väripohdintoineen ja näyttelykyytivarmisteluineen, kun kokous oli ensin pidetty alta pois. Saijalta sain sitten uutisia, joita en ole muilta jutuilta ehtinyt blogissakaan ollenkaan hehkuttaa. Vastoin aiempia pohdintojani päädyin sittenkin laittamaan Elizan Saijan matkaan ja uudestaan Green Dayta tapaamaan. Neidillä olikin sitten heti ollut kiima, ja Green Day oli sen astunut. Uutta kiimaa ei ole nyt tullut, eli ellei valeraskaus uusi, saatetaan toukukuun ensimmäiselle viikolle saada kaksikin essex poikuetta. Tällä hetkellä olen kyllä enemmän kuin iloinen, jos edes toinen noista neideistä synnyttää terveen ja elinvoimaisen poikueen. Johan näitä kevätlapsia on kovin odotettu. Vaikka onhan tässä tietenkin se, että sekä Ares että Green Day ovat molemmat vanhoja pappoja, ja Elizallekin vähän mahaa kertynyt. Eli mukana on ollut useampia tekijöitä jotka saattavat vaikuttaa tiinehtymiseen sekä poikuekokoon.  Muuten pienet poikueet olisivat hyvin tervetulleetkin, kunhan poikasia tulisi ainakin sen verran, että maidontuotanto käynnistyy kunnolla.

Vaikka messarikin on vielä edessä, samalla on alkanut miettiä alustavasti myös Jyväskylän ilmoittautumisia. Saijan pyynnöstä matkaan lähtee ainakin Tuike petteilemään, mutta muut ovat vasta harkinnassa. Sitä onkin jo pidenpään miettinyt että pitäisi pet-luokkia taas pitkästä aikaa koittaa, niin Tuike on sitten hyvä tapaus siihen, sitä kun ei ole vielä järkeä viralliseen kiikuttaa.  Vai pitäisiköhän sitä laittaa Tapsa puunaamaan pikkuneitinsä ;)

Luukusta lukaaliin

Likkalauma alkoi olla sen verran hyvin asettunut, että uskaltauduin eilen illalla siirtämään neidit takaisin normihäkkiinsä. Eilisillan ja tämän hetken välillä vinguttamista ei ole esiintynyt, eli eiköhän nuo nyt ole lauma. Tänäänkin neitejä moikkaillessa Tuike kömpi esille koloriipparista Marikan kanssa. Lauman blondiosasto. Porukan juniori on alkanut nyt muutenkin laajentaa reviiriään, ja jaloitellessa kulkee yhä enemmän isojen tyttöjen mukana. Vastaavasti mummuosastolla oma häkki on alkanut kiinnostaa aiempaa enemmän. Eilenkin lauman pallosalamana tunnettu simskuneiti ei vaivautunut ensimmäiseen puoleen tuntiin poistumaan Sputnikistaan vaikka häkin luukku oli auki. Ja häkki oli siinä kohtaa vielä se pienempi malli. Vielä en olisi moista Marikasta uskonut, ellen olisi itse nähnyt. Kun ei 1v 3kk nyt kuitenkaan vielä niin niin iso ikä ole. Meidän villin ja vapaan tyttären tytär Jolenekin palaa nykyään monesti häkkiin ennen jaloitteluvuoron päättymistä. Ei pitäisi sanoa, mutta välillä tulee melkein ikävä sitä kun neitiä sai aina maanitella akvaariokaapista tai sohvan takaa.

Anna kävi kanssa eilen Delilahia katsomassa, ja päädyttiin siihen että käyn maanantaina viemässä neidin heille. Että kokeillaan miten neiti heidän laumaan sopeutuisi. Olo on vähän haikea päätöstä tehtäessä, mutta samaan aikaan tiedän sen olevan parhaaksi, mikäli Delilah sopeutuu Annan luokse yhtä hyvin mitä Saijan luokse. Anna kyllä jätti miulle päätökseen vielä veto-oikeuden, kun kummankin puolelta tämä tuli vähän äkkiä. Itse en ollut alkanut eläkekotia vielä aktiivisesti etsiä, eikä hän ollut asiaa ennen blogipostaustani sen kummemmin harkinnut. Mutta aion silti jättää tuon optioni käyttämättä, ja katsoa sitten Annan kanssa mitä Nömpi, Tikku ja Kipinä, sekä tietenkin Delilah ovat asiasta mieltä. Ehkä tämä tulikin ihan hyvään saumaan, kun parin viikon päästä meillä on toivottavasti taas poikasia talossa.

Illalla näin pitkästä aikaa myös yhtä opiskelukaveria. Vähän ikävämmissä merkeissä tosin, kun hänen gerbiilinsä kunto oli romahtanut ja hän tarvitsi lopetusapua. Siinä sitten gerbiilin kuntoa seuratessa, lopetusta tehtäessä ja hautausreissulla käytäessä puhuttiin sitten paljon eläimistä ja elämästä muutenkin. Hänellekin kun jäi nyt enää yksi gerbiilimummu, eikä elämäntilanne ole oikein suosiollinen uusien lemmikkien hankinnalle. Lupailin sitten alustavasti lainarottia, jos viimeisenkin mentyä jyrsijäkuume nousee joskus Suomessa ollessa liian kovaksi, ja kaipaa kämppään sosiaalisia lelliteltäviä. Itsekin kun muistaa vähän turhan hyvin sen tunteen, kun joutuu luopumaan lauman viimeisimmästä. Se ei aina ole ollut helppoa silloinkaan jos kotiin jää vielä muita touhuttajia, saati jos koko koti tyhjenee samalla. Tuli kyllä muutenkin vähän nostalginen olo siinä ilta-auringossa gerbua haudatessa. Siitä on jo aikaa, kun omia on viimeksi laskenut haudan lepoon.

Lääkekuurilaisia

Flaksi ja Dippis ovat olleet antibioottikuurillaan pian viikon verran, ja yhä välillä vähän räkäisen oloisia, mikä ei ole lainkaan hyvä asia. Pojat ovat myös tyystin tympääntyneet aamuin illoin toistuviin lääkkeenantoihin, eivätkä tule enää lääkeaikoina yhtä innokkaasti luukulle vastaan (vastaavasti ne ovat oppineet jäämään lääkkeenannon jälkeen luukulle odottamaan hyvittelynamia). Lääkettä antaessakin pojat pyrkivät parhaansa mukaan pyristelemään pois, ja purskauttamaan antibiootit ulos suustaan, vaikka alkukuurista lääke otettiin niin nätisti. Tästä kaikesta huolimatta (tai tätä kaikkea tiedostamatta) Sanaris on alkanut olla hieman kateellinen toisten saamasta ekstrahuomiosta. Sitten tänään aamulla kun palautin Dippiksen häkkiin Sanaris päätti toimia. Olin itse hieman antibiootin peitossa Dippiksen purskautettua osan antibiooteista käsilleni. Sanaris nappasikin sitten tassuillaan miua sormesta kiinni, ja alkoi kiireesti nuolla antibioottia miun sormista. Selvästi pojalla oli vakaa aikomus saada osansa siitä, mitä ikinä Dippis ja Flaksikin saivat. Oli vielä selvästi pettynyt, kun vedin käteni pois ja kävin pesemässä kädet itse hanan alla. Mie kun yhä todella toivon, ettei Sanarikselle tulisi antibioottikuurin tarvetta.

Toimisikohan sama toisinkin päin, jos alkaisin tarjota Sanarikselle jotain "lumelääkettä" saadakseni nuo kaksi muuta kilpailemaan antibioottiannoksistaan. Lienee toiveajattelua. Täytyy varmaan kuitenkin hakea tänään kaupasta banaania tai muuta, jonka joukkoon lääkettä voisi koittaa Dippikselle ja Flaksille sekoittaa, josko loppukuuri sujuisi siten helpommin. 

Huomionkipeät neidit

Äiti ja tyttäret

Likat ovat elelleet nyt sopuisaa mökkielämää pienemmässä häkissä. Suurimmat konfliktit ovat liittyneet siihen, että sekä Muhku että Tuike ovat tulleet kovin emoonsa. Häkissä on siis kolme maailmankeskipistepusurottaa, joista jokainen tahtoo ainoana kaiken huomion itselleen. Sen lisäksi Marika ja Jolene liittyvät satunnaisesti jonoon kerjäämään omaa osaansa huomiosta, mutta hieman harvemmin.

Delilahin, Muhkun ja Tuiken tuuppiessa toisiaan pois tieltä ja tunkiessa kilvan syliin, olen huomannut muutaman kerran puolivakavissani harkitsevani eläkekodin etsimistä Delilahille. Jotain pientä kivaa laumaa, jossa se saisi olla ansaitsemallaan tavalla keskipiste lemmikkikodissa, jossa huomiosta kilpailijoita olisi vähemmän. Saijahan sitä miulle aina puhuu, kuinka eläkekotien etsiminen kivoille ja sosiaalisille naaraille auttaa pitämään kotona olevan eläinmäärän pienempänä kasvatettaessa, jolloin sekä lähtijä että jäävät saavat kaikki enemmän yksilöllistä huomiota. Mutta kun Delilah on miun pusurotta. Sellainen ekstrakiva tapaus, ja jotenkin niin oma rotta siitä hetkestä lähtien kun sen ensikertaa käteeni sain. Toisaalta se on myös se syy miksi asiaa on alkanut miettiä. Jolene ja Marika ovat huomattavasti itsenäisempiä tapauksia, seikkailijoita ja oman tiensä kulkijoita. Niille lauma ja jaloitteluvuorot ovat selvästi huomiota tärkeämpiä, vaikka nekin sosiaalisia ja kivoja tyttöjä ovat. Sen myötä ne menevät lauman jatkona ihan eri tavalla kuin nuo huomioaddiktit.

Kaunis Delilah ja häkin mummuosasto

Vielä asia ei kuitenkaan tunnu ajankohtaiselta. Kellään lähimmistä ystävistä ei ole naaraslaumaa, joihin voisin neitiä tarjota. Lähelle ja kotiin jossa neitiä yhä näkisin, ja josta kuulisin sen kuulumisia säännöllisesti. Asia saa siis vielä hautua ainakin seuraaviin meillä syntyviin poikueisiin asti. Teoriassa idea tuntuu hyvältä, mutta käytännössä tunteet haraavat vastaan, vaikka tiedänkin että Delilah sopeutuisi muutokseen varmasti: olihan se oma itsensä Saijallakin, vaikka oli vieraassa paikassa synnyttämässä. Oma sopeutuminen on se mikä enemmän mietityttää.

Pian yksi noista huomionkipeistä lähtee kyllä toisenlaiseen suureen seikkailuun. Tiina kun soitti ja kysyi Muhkua lainaan yhdelle urokselleen. Hänellä kun ei ole sille naarasta, ja itsellä on vasta harkinnassa millä uroksella neidin haluaisin astuttaa. Nyt saankin sitten pohdinnalle lisäaikaa syyskesään. Tiina olisi suostunut siihenkin, että Muhku synnyttää täällä, mutta nyt kun itse elättelee vielä toiveita suunnitelluista kevätlapsista, sovittiin Muhkun synnyttävän Tiinan luona. Tiinalle se kun oli se mieluisampi vaihtoehto, ja näin itselläkin riittää sitten paremmin huomio Katarinan mahdollisesti tuleville muksuille (ja/tai ekstrapaljon huomiota Delilahille :)). 

Neljän rotan Sputnik

Toivonkipinöitä

Katarinalla oli tänään kiima. Periaatteessa sitä voisi pitää huonona asiana, kun neitiä on nyt koitettu astuttaa useampi viikko. Kuitenkin ottaen huomioon sen, ettei neiti ole aiemmin suvainnut osoittaa kiimojaan urosseurasta huolimatta, toi selkeä kiima jonkinlaista toivonkipinää poikuesuunnitelmiin.

Ainakin siihen asti, kun hain neidille sen sulhon takaisin. Naaras tärrää kiimoissaan ja tunkee itseään urosta kohti, mutta mitä tekee Ares: istahtaa hämillään maahan, ja alkaa rapsuttaa korvaansa. Ja aikansa siinä istuttuaan ja peseydyttyään alkaa järjestää kämpän kuivikkeita uusiksi. Kasaa mörttiröpöt kauniisti eri nurkkiin, katselee hetken, ja siirtää yhden kasan toiseen kohtaan. Sen jälkeen Ares kävelee Katarinan luo ja käpertyy nukkumaan sen viereen. Tätä vielä tovin seurattuani alan luovuttaa, ja siirryn kavereiden kanssa pelaamaan. Samalla tarkastelen koko ajan pariskuntaa puolella silmällä. Naaras tyrkyttää itseään kaikin eri tavoin, nykii hännästä ja hyppii eteen, mutta uros vain haukottelee. Haukottelee ja kääntää kylkeä. Niin suloinen pari, kyllä, mutta kun haluaisi niitä poikasia. Kerran Ares käy jo nuuhkimassakin naarasta, mutta päätyy kuitenkin taas käpertymään sen viereen. Olen henkisesti täysin varautunut palauttamaan Katarinan Suskulle messarin näyttelystä, ja hyväksymään sen etten saa poikuetta Arekselta. Selvästi sitä kun odotti Areksen kanssa liian kauan sen käyttämistä.

Kuitenkin tunnin päästä tapahtumien kulku saa kuin saakin uusia käänteitä. Ares pääsee äkkiä jyvälle hommasta, ja astuu Katarinan useita kertoja. Noin puolen tunnin tuohuamisen ja useamman hypyn jälkeen kuvio alkaa toistaa taas totuttua, mutta nyt on taas jotain jonka pohjalta elätellä poikuetoiveita. Onhan Ares jo vanha pappa, mutta jos Katarinan kiimat nyt pysyvät poissa, Susku taitaa sittenkin joutua odottamaan tyttöään vielä tovin. Ja jos niin käy, odotus toivottavasti palkitaan kauniilla pienellä agoutiprinsessalla. Sillä jos muksuja ei nyt tule, taitanee Areksen kohdalla jo joutua luovuttamaan. Mutta ei onneksi ihan vielä.

Koppihoitoa

Vielä askeettinen selliosasto tarkkailuvankeineen.

Tuiken vinguttaminen isossa häkissä alkoi, joten likkalauma voitti itselleen lomamökin ilman järvenrantamaisemaa. Saijan haettua pikkutytöt oranssipohjainen junnula kun vapautui likoille totutushäkiksi. Sinne saa sen verran virikettä mahtumaan, että neidit pärjäävät mainiosti siihen asti että sisäistävät että Tuike on kiva tyttö, eikä likkojen linnassa tunkeileva vinkulelu. Viime yön lauma joutui tyytymään vielä mammailuboksiin, jossa oli taas niiin tylsää, mutta jossa nukuttiin nätisti samassa kasassa. Muutamille matameille vain on taas kauhean vaikea sisäistää sitä että uusi tulokas pitäisi päästään omaankin häkkiin. Viis siitä että uuden tulokkaan myötä häkkiin saa suursiivouksen ja uusia virikkeitä. Mutta totutelkoot sitten pienemmässä, jos kokevat sen helpommaksi.

Poseidonin kunto on jatkanut huononemistaan, ja kun poikaa Saijallekin näytin, oli hänkin sitä mieltä että lopetus alkaa olla pojan kohdalla se paras vaihtoehto. Sen verran luisevaksi tuo herra on nyt mennyt. Poseidonin kunnon romahtaminen vahvisti myös harkinnassa olleen päätökseni pitää Myyrä ja Ares täällä loppuelämänsä ajan. Mitä enemmän asiaa mietti, sitä vähemmän sitä piti ajatuksessa lähteä laittamaan noita 20 ja 24kk vanhoja poikia uuteen kotiin, kun niiden jäljellä oleva elinikä mitataan parhaimmillaankin vain muutamissa kuukausissa, ja huonoimmillaan viikoissa, etenkin jos pojat joutuisivat täysin uuteen ympäristöön vieraalle ihmiselle tynkälaumana. Vanhat urokset kun stressaavat tuollaisia muutoksia kaikkein herkimmin. Niin melko samalla ne tuossa hoitaa mitä omansakin. Lauman nuoremmille kun on jo uusi koti tiedossa.

Rottahäkkiä hankkimassa

Blogin ohella rotakkaita juttuja tulee aina välillä kirjoiteltua LSKGY:n jäsenlähteen Rapinaan. Näitä tuli taas konetta siivotessa vastaan, joten ajattelin niistä yhden vuoden takaisen napata myös blogin lukijoille katsottavaksi. Aiheena siis sopivan rottahäkin valinta.

Rottahäkkiä hankkimassa

Päädyttäessä hankkimaan rottia lemmikiksi, lähes poikkeuksetta isoin yksittäinen hankinta on häkki. Häkit ovat paitsi rahallisesti arvokkaita, se muodostaa myös ne rajat, joiden sisällä keskiverto lemmikkirotta viettää suurimman osan elämästään. Näistä syistä häkin hankintaa onkin syytä harkita tarkkaan, eikä vain ostaa eläinkaupasta ensimmäistä vastaantulevaa. Tässä muutamia seikkoja, joihin häkkiä hankittaessa kannattaa kiinnittää huomiota.

Koko

Nykyään suosittu täysmetallinen CritterNation Double

Rottahäkki ei voi koskaan olla liian suuri. Eläinsuojelulaissa on säädetty rottahäkille minimimitat ja kesyrottayhdistyksellä on olemassa oma minimisuosituksensa. Kuitenkin minimittojen tuijottelua parempi lähtökohta häkin hankinnalle on se, minkä kokoinen häkki asuntoon enimmillään mahtuu. Rotat käyttävät tilaa paitsi vaakatasossa myös korkeussuunnassa, joten ihanteellisesta rottahäkistä löytyy sekä pinta-alaa että korkeutta. Häkin koossa ei kannata pihistellä myöskään lauman ollessa pieni – monesti minimittaista häkkiä perustellaan sillä, että rottia on vain pari, eikä niitä edes aiota hankkia laumaa. Rotat ovat kuitenkin itsessään varsin pieniä eläimiä, ja häkissä eniten tilaa vaativat rottien liikkuminen ja virikkeet. Kaksi tai kolme rottaa arvostavat varmasti virikerikasta ympäristöä ja liikkumatilaa siinä missä isompikin lauma. Esimerkiksi suosituksi noussut CritterNation Double (91*61*160cm) tarjoaa varsin mukavasti tilaa kokeilla erilaisia sisustuksia.

Pinnaväli

Osa isoista häkeistä on suunniteltu alkujaan muita eläimiä kuin rottia silmällä pitäen. Esimerkiksi monikerroksisista kanihäkeistä tai papukaijahäkeistäkin voi saada hyviä rottahäkkejä. Eri häkkityyppejä verratessa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota myös pinnaväliin, ja miettiä pidemmällä aikavälillä häkin tulevaa käyttöä. Mikäli häkin haluaa sopivan sellaisenaan luovutusikäisille poikasille, kannattaa valita häkki jossa on alle 15mm:n pinnaväli. Etenkin mikäli itsellä on tapana pitää laumoissa aina eri-ikäisiä rottia, on pienen pinnavälin omaava häkki varmasti käytössä helpoin. Samaten jos kotona on pienikokoisia naaraita, voi pienen pinnavälin omaava häkki myös uroksilla estää naaraiden mahdolliset karkureissut miehelään. Mikäli taas kotona on vain aikuisia uroksia, tai jaksaa poikasajoiksi verkottaa häkkiosat tiheämmällä verkolla, vanhoista kanihäkeistä voi saada pinoamalla hyvin halvan ja tilavan asumuksen. Kuitenkin joidenkin kanihäkkien yli 2,5cm:n pinnaväleistä isommatkin rotat voivat luikerrella itsensä ulos. Pinnaväliä tarkastaessa kannattaa tarkastaa myös häkin päätyjen ylä- ja alaosat ja luukkujen ympärystät – niissä on joskus harvempi pinnaväli kuin muualla häkissä.   

Pinnat

Tilava mutta pystypinnainen lintuhäkki

Paitsi pinnojen etäisyys toisistaan, kannattaa tarkastaa myös pinnojen pinnoitus ja suunta. Maalatut tai muuten pinnoitetut pinnat ovat usein helpoimmat pitää puhtaina, ja pysyvät pidempään hyvinä. Karheaan pinnoittamattomaan metalliin virtsa pinttyy helpommin, ja myös ruoste pääsee helpommin tarttumaan. Nykyään myytävistä häkeistä valtaosa on pinnoitettuja, mutta käytetyissä häkeissä voi törmätä helpommin pinnoittamattomiinkin. Rottakäytössä yleisempiä pinnoittamattomia häkkejä ovat vanha Ferplast Jenny ja Fop Lagos. Jotkut ovat kyllä näitäkin myöhemmin maalilla pinnoitelleet.

Tehdashäkeissä pinnat ovat yleensä joko vaaka- tai pystysuuntaan. Joissain häkkimalleissa etu- ja takaseinä ovat vaakapinnaa päätyjen ollessa pystypinnaisia. Vaakapinnat ovat rotille helpompia kiivetä, ja niitä pitkin eri ikäiset kumpaakin sukupuolta olevat rotat pääsevät yleensä hyvin kulkemaan. Pystypinnat ovat kiipeillessä haastavammat, etenkin jos vaakasuoria poikkipinnoja on vähän. Pystypinnaisessa häkissä kömpelömmät rotat voivat tarvita tuekseen enemmän portaita kulkua helpottamaan, joskin nuoret ja ketterät junnut kiipeilevät pystypinnojakin varsin sujuvasti. Myös virikkeiden kiinnityksessä on eroja, esimerkiksi osa tasoista, riippumajoista yms., voivat vaatia tietynsuuntaiset pinnat jotta ne voi kiinnittää valmistajan aikomalla tavalla. Monet jyrsijöiden virikkeistä soveltuvat paremmin vaakapinnaiseen häkkiin, siinä missä osa lintujen virikkeistä vaativat pystypinnat.   

Osassa häkeissä myös katossa on kalterit, siinä missä toiset häkit ovat umpikattoisia. Kattopinnat auttavat monien virikkeiden kiinnittämisessä, siinä missä umpinainen katto toimii parempana laskutasona tavaroille. Meillä monien pinnakattoisten häkkien päällä on pidetty jotain levyä, jonka päälle tavaroita on sitten ollut mahdollista laskea ilman että rotat saavat vedettyä ne häkkiinsä.

Pohja

Vedettävän pohja omaa Fop Lagos

Suurimmasta osasta valmishäkkejä löytyy muovinen, n. 15-20cm syvä pohjakaukalo. Monille rotille tämä onkin varsin toimiva ratkaisu – kuiviketta mahtuu pohjaan mukavasti, ja pohja on helppo pitää puhtaana. Osa rotista on kuitenkin kovia jyrsimään, ja tällaisille yksilöille muovipohja ei välttämättä sovi. Innokas jyrsijä voi jyrsiä helposti yhdessä yössäkin muoviseen pohjaan rotan mentävän kulkuaukon. Mikäli laumassa siis tällaista taipumusta on, tai häkki on tulossa huoneeseen joka ei ole sellaisenaan rottaturvallinen, on varmempaa hankkia metallipohjainen häkki. Tämä etenkin, jos samassa taloudessa on kissoja tai koiria, jotka voisivat olla vaaraksi karanneelle rotalle. Metallisen pohjan voi myös teettää jälkikäteen jo olemassa olevaan häkkiin, mikäli muovipohjan kanssa esiintyy myöhemmin ongelmia. Osassa nykyisin markkinoilla olevissa häkeissä on myös metallipinnoilla lepääviä matalareunaisia muovitarjottimia. Tällaisissa häkeissä helpoin ratkaisu on yleensä metallilaatikoiden teettäminen, tai erillisen wc-laatikon käyttö.

Etenkin alkujaan lintuhäkeiksi tarkoitetuista häkeistä löytyy välillä vedettäviä pohjatarjottimia. Muoviset vedettävät pohjatarjottimet ovat usein hyvin matalareunaisia ja ohutmuovisia, mutta esimerkiksi Fopin täysmetallihäkeissä pohjatarjottimet ovat monilla kuivikkeilla jopa varsin toimivat. Vedettävän pohjatarjottimen ideana on, ettei koko häkkiosaa tarvitse nostaa pois pohjan päältä, vaan häkistä voi vetää puhdistukseen vain pohjalla olevan kuivikelaatikon.

Luukut

Vähintään yhtä tärkeää kuin rottien saaminen pysymään häkissä, on myös niiden helppo poissaanti. Luukkujen koko ja sijainti vaikuttavat myös paljon siihen, kuinka helppo häkkiä on sisustaa ja puhdistaa. Mikäli häkissä ei ole koko seinän kokoisia avattavia ovia, on usein helpointa jos häkissä on pari reilunkokoista etuluukkua, sivuluukut ja iso kattoluukku tai kokonaan avattava katto. Mikäli häkissä on tätä vähemmän luukkuja, tai kaikki häkin luukut ovat pieniä, kannattaa miettiä tarkoin, kuinka helposti esimerkiksi riippumattojen ripustus ja pyykkiin saanti onnistuu, tai saako sairaan tai muuten vastentahtoisen rotan helposti ulos myös täysin sisustetusta häkistä. Usein kaupassa riittävältä tuntunut luukutus alkaa harmittaa vasta sitten, kun häkkiin on sijoitettu tasot ja muut isommat virikkeet.

Vanhanmallinen Ferplast Jenny, jossa etuseinän ainoa luukku on alakulmassa

Kannattaa kiinnittää huomiota myös luukkujen kiinnitykseen. Mikäli luukut ovat kovin löysät, saattaa niitä joutua varmistelemaan verhokiinnikkeillä tai remmilukoilla, jotta rotat eivät saa niitä itse auki. Kovin monimutkaiset kiinnityssysteemit voivat olla käytössä hankalat, etenkin silloin jos useampi rotta koettaa tunkea itseään häkistä ulos sinun yrittäessäsi samalla sulkea häkkiä.   

Liikuteltavuus

Lähes neliskanttinen Furet XL ei mahdu koottuna alle 80cm ovesta

Etenkin isojen häkkien kohdalla kannattaa myös miettiä, kuinka helposti ne kulkevat oman asunnon ovista ja kuinka helposti ne saa kasaan. Monissa asunnoissa kylpyhuoneen ovi on kapeampi kuin muut ovet, joka voi hankaloittaa häkin pesuun saantia. Osa isoista häkeistä onkin helpointa puhdistaa paikallaan, esimerkiksi höyrypuhdistimella. Kuitenkin pahasti pinnoja sotkevien yksilöiden kohdalla tämä ei ole välttämättä helpoin vaihtoehto.

Kannattaa myös miettiä, haluaako samaa häkkiä käyttää myös lomahäkkinä esimerkiksi mökkireissuilla, tai kahtena häkkinä esimerkiksi riitatilanteissa. Näissä tilanteissa kannattaa kiinnittää huomiota häkin kasaan menemiseen ja jaettavuuteen. Esimerkiksi Ferplast Furet Tower ja Midwest Critter Nation ovat mahdollisia käyttää myös puolikkaina, ja ne saa kulkuaukon peittämällä toimimaan kahtena häkkinä.

Hinta

Uutena hankittaessa hyvään rottahäkkiin voi joutua sijoittamaan 170-400€. Hyvä häkki kestää kuitenkin useita rottasukupolvia, ja se säilyttää jälleenmyyntiarvonsa vaikka päätyisikin ensimmäisten rottien jälkeen olemaan enää hankittamatta uusia. Laadukkaaseen häkkiin kannattaa siis panostaa. Edullisempia mutta yhtä toimivia häkkejä voi etsiä käytettynä toisilta harrastajilta.

Tyttö nimeltä Tuike

"Avaisi nyt ton luukun kuvaamisen sijaan..."

Pikkupojat lähtivät tosiaan jo maailmalle, ja huomenna tai ylihuomenna on pikkutyttöjen vuoro. Muiden pikkutyttöjen kuin Tuiken. Siskojen lähdön lähetessä katsoinkin aiheelliseksi alkaa tytön totuttamisen uuteen laumaansa. Perinteinen sohvatotutus ei tuon lauman kohdalla oikein toimi, kun vanhemmista neideistä kukaan ei vaivaudu pysymään sohvalla ainakaan minuuttia kauempaa. Sitä minuuttiakin voidaan harkita lähinnä silloin, jos istun namipussin kanssa seuroissa. Vaihtoehto kaksi eli parvisänky oli puolestaan aivan liian iso ja mielenkiintoinen, että uutta pikkurottaa olisi vaivauduttu ihmettelemään yhtä nopeaa nuuhkaisua enemmän. Parvisänkykin todettiin siis asiaa ajamattomaksi, ja pienen pohdinnan jälkeen koko kööri joutui yöksi pikkuhäkkiin.

Pikkuhäkissä on pakko olla lähekkäin, ja sielä on tajuttoman tylsää. Pieninkin liike häkin lähellä saa kaikki likat heti kiinni kaltereihin niiden alkaessa kerjätä huomiota, armahdusta, ihan mitä tahansa. Muu aika kuluukin sitten joko syödessä tai nukkuessa. Luukkua avatessa häkistä alkaa välittömästi vyöryä rottia jatkuvalla syötöllä samaan aikaan kun palauttaa toisia häkkiin. Ilta- ja yö sujuivat kuitenkin kaikin puolin sopuisasti, ja Tuike tylsistyi yhdessä muun lauman kanssa tasavertaisena kanssakärsijänä. Mitä nyt ipana vähän koitti virikkeellistää itseään pöllimällä nameja isompien suusta. Etenkin emonsa, mutta myös Marikan. Vanhemmat neidit eivät jaksaneet moiseen edes puuttua tuossa kurjassa tilanteessa pienessä kopperossa.

Tuike

Aamulla oli sitten aika lopettaa moinen piina, ja siivota likkojen linna uutta laumaa ajatellen. Kaikki häkistä lähti pesuun, ja uudet kankaat otettiin pikkuhäkistä jossa likat olivat viettäneet yönsä niiden kanssa. Isoon häkkiin päästyä alkoi kertyneen ylimääräisen energian purku: joka nurkka piti nuohota tavallistakin tarkempaan, ja häkkiä sännätä päästä päähän. Tähän mennessä Eliza tuntuu ainoana huomanneen, että kankaiden lisäksi pikkuhäkistä isoon häkkiin seurasi myös Tuike. Nyt sitten päivä kuluukin häkin lähellä touhutessa ja seuratessa, millaisen vastaanoton Tuike saa. Ja tarvittaessa sitten aluetta vielä rajattaessa pidemmäksi aikaa puolueettomaan tilaan, jos pirpanaa meinataan alkaa hyökyttää. Tuike on kanssa ollut uteliaan kiinnostunut äkillisesti laajentuneesta häkkitilasta asuttuaan tähän asti junnulassa. Kovin ollaan isoa pikkutyttöä häkissä kiipeillessä.  

Rohinoita ja vääntöä

Poikien uusi riippari

Flaksi on tosiaan ollut nyt jonkin aikaa tarkkailussa rohinoitten takia. Rohinat ovat olleet nyt satunnaisia, mutta kun ne ovat jatkuneet näinkin kauan, lähdetään niihin nyt puuttumaan antibiooteilla. Alkuun kun sitä toivoi, että ne olisivat menneet täysin ohitse vitamiinikuurin ja muiden kotikonstien kanssa. Valitettavasti Flaksi saa kuurille myös seuraa Dippiksen aloitettua saman. Dippiksellä oireet ovat vasta alkaneet, mutta nyt kun antibioottilinjalle lähdetään niin samalla sitä hoitaa kummatkin pojat. Sanaris välttyy kuurilta toistaiseksi, kun sitä pyöriteltyäni se vaikuttaa puhtaalta. Mutta nyt sekin on sitten tiukemmassa tarkkailussa, kun lauman tuhinat eivät mene enää yksin Flaksin piikkiin. Viime päivinä poikahäkissä on ollut myös pientä vääntöä Sanariksen ja Flaksin otettua johtajuuskysymyksen käsittelyyn. Tämä on kuitenkin jäänyt pienen painimisen ja piippailun tasolle ilman haavereita, ja jää toivottavasti ohimeneväksi.

Vielä hieman autio häkki kokonaisuudessaan

Mikon pojista Ares meinasi kanssa alkaa tuhista, mutta sillä oireet menivät onneksi nopeasti ohitse. Oikeastaan kuulin noita tältä pojalta vain yhtenä päivänä, eli ne nyt saattoivat johtua mistä tahansa nenään menneestä hakkeenmurusta alkaen. Kuitenkaan tuokaan lauma ei ole tällähetkellä täysin ongelmaton. Poseidon on nimittäin laihtunut selvästi. Aiemmin veljekset olivat suurin piirtein samanpainoiset, mutta nyt painoeroa on lähes 150 grammaa. Kuitenkin Poseidonin hampaat näyttävät olevan täysin kunnossa, ja poika menee muiden mukana syömään. Että olisiko sitten ikä mikä alkaa tehdä tepposiaan, poika kun on nyt kaksikymmentäkuinen. Poseidonin heikkenemisen myötä häkissä on selvästi menossa myös vallan uudelleenjako, mikä on lisännyt Aloevera-geelin tarvetta pojille ilmestettyä uusia naarmuja.  

RutiRex vällyjä

Jotta päivä ei olisi mennyt täysin poikien kiusaamiseksi, saivat omat pojat häkkiinsä myös siivouksen uuden sisustuksen kera. Riippumatto vaihdettiin astetta isompaan, samaten kuin pahviboksi. Kankaiden lisäksi pojat saivat vällyikseen Ruti-Rexiä, jota en olekaan niillä aiemmin juuri käyttänyt. Jotain kivaa ekstraa pojille pitäisi kyllä vielä häkkiin keksiä. Myös Frolic-nappuloilla on hyvä hyvitellä sitä, että antibioottikuurin alun kunniaksi pojat pääsivät myös pedikyyriin.

Katarina joutui jo eroon poikaystävästään, mutta en silti vielä liputa sen kantavana olemisen puolesta. Mutta nyt kovasti toivotaan neidille isoa vauvamahaa (ja pelätään kiimoja). Ares on kyllä yhä viereisessä huoneessa, jos neiti ei vieläkään kantavana ole. Elizan kohdalla jätän uudelleen astutuksen todennäköisesti tekemättä, jos nyt Katarina edes tulisi kantavaksi, ja antaisi miulle kauniita essex-muksuja. Mikäli Katarina päättää olla yhtä hankala kuin siskonsa, asiaa pitää harkita uudelleen.

Kuka voisi kellot seisauttaa...

Tiedän että kelloja siirrettiin joku aika sitten. Joku siirsi kuitenkin selvästi liikaa. Saija kun meni tänään vihjaamaan, että talon ainoat pienet ovat paitsi isoja, myös luovutusikäisiä. Kumpikin fakta tuntui hetken kaukaa haetulta, ja alkuun vaakakin oli minun puolellani Saijaa vastaan. Se kun ilmoitti yhden ison pojan painoksi vain 76 grammaa. Tämä lukema kuitenkin kyseenalaistettiin, ja vaa'an uudelleen sijoittelun jälkeen se vaihtoi leiriä ja poikasten painoiksi tuli 140-160 grammaa. Eli on ne sitten isoja. Ja viisiviikkoisiakin huomenna.

Lopputulemana Saija sitten vei Delilahin pikkupojat pois. Tai oikeastaan 3/4 osaa niistä. Saijan kanssa samaan aikaan kun poikkesi yksi poikasenhakija kumppaninsa kanssa hakemassa sen neljännen. Ja riitti siinä muutenkin vilinää enemmän kuin muksut ovat hetkeen nähneet, kun Tiina ja Tero tulivat kanssa noita härpäkkeitä katsomaan. Pikkupojatkin katsoivat sitten varmemmaksi olla hyvin kilttejä poikia, ja pysytellä tallessa olkkarin pöydälle nostetussa häkin pohjassa, siinä missä ne normaalisti vilistävät pitkin pöytää vyöryttyään boksin reunan yli. Sylissäkin olivat niin nätisti sormia maistelematta, nuo vieraskoreat (suloiset) riiviöt.

Likat saivat jäädä vielä muutamaksi päiväksi mammansa luokse, ettei talo kertarysäyksellä muksuista tyhjentynyt. Tuikekin saa sitten olla vielä loppuviikkoon siskoporukassa ennen muuttoa Delilahin kanssa likkahäkkiin. Pikkuhiljaa ajattelin kyllä jo alkaa neitiä tutustuttaa sohvalla uusiin asuinkumppaneihinsa, niin ei joudu sitten kylmiltään isojen seuraan. Kaikesta huolimatta neiti kun on miulle yhä pieni ja kakara. Olkootkin reipas, utelias ja kovin meneväinen touhottaja. Papereita Saijalla ei ollut tuolle tänne jäävälle lapselle vielä mukana, niin vielä jonkin saa jännittää pikkuisen nimeä. Tässä poikueessa kun tytötkin ovat kuulemma Homereita, neitiparat. Saija osaa joskus olla kovin julma pinille rottamuksille ;)

Aamulla ehti sitten myös Exposta viesteillä, ja varata paikat Janinan autosta. Ilmojen teko kyllä roikkuu edelleen, kaavakkeet sain kuitenkin jo tulostettua. Pitää nyt varmaan vain vihdoin ottaa se kynäkin käteen, kauhean montaa kertaa hommaa kun ei voi enää siirtää huomiseen ilman että harmittaa. Mikä siinä onkin, että ilmot tahtoo aina jäädä viimeisille päiville, vaikka kuinka hyvissä ajoin tietäisi ketä aikoo ilmoittaa.

Pääsiäisrottailuja

Ei sitten saatu niitä pääsiäisnaperoita. Katarinakin on vielä Areksen seurassa, kun neidillä ei ole vielä lähtenyt maha kasvamaan (tilauksissa on selvästi taas jotain sekaannusta). Pääsiäisen aika on kyllä silti kulunut varsin rotakkaissa merkeissä, vaikka vähän etärottaillen. Juuri ennen kotoa karkaamista kun satuin huomaamaan kesiksen facebooksivuilla Cecilian suunnittelevan rotanhakumatkaa Saksaan ja Hollantiin.

Bussimatkan alun kypsyttelin ajatusta, ja laitoin sitten Suskulle viestiä. Että haluttaisikoon me nyt niitä agouteja, joista on viime aikoina niin paljon puhuttu. Susku oli heti messissä, ja ehtinyt jo itsekin saman viestin huomattuaan Cecilialle viestiä laittaa. Pienen puhelinpalaverin jälkeen totesimme karanteenin järjestämisen kannalta olevan järkevintä toivoa vain yhtä sukupuolta olevia rottia. Niinpä facebookin kautta lähti illalla viestissä toive ensisijaisesti parista sk agouti uroksesta, mahdollisesti seuranaan russian blue agouti, tai agouti essex poika, mikäli tälläisia tulee vierailun kohteina olevilla kasvattajilla vastaan. Kasvatusvärien puolesta tällaisten löytymisen pitäisi ilmeisesti olla täysin mahdollista, joten nyt pidetään sitten peukalot pystyssä josko tärppäisi.

Päätöksen synnyttyä seuraavana käytännön asiana tuli karanteenipaikan miettiminen. Mikäli sopivia rottia löytyy, on ne saatava pariksi kuukaudeksi rotattomaan paikkaan tarkkailuun. Valtaosalla rottatutuista tai rottiin tykästyneistä kavereista kuitenkin joko on rottia, tai tilanne johon rotat eivät yksinkertaisesti sovi. Kauaa ei tätäkään kuitenkaan ehtinyt mielessään pyörittää, kun jo tiesin keltä haluan asiasta ensimmäisenä kysyä. Olihan kriteereissä ihminen, jonka eläintenpitoon luotan täysin. Siltä suunnalta tulikin alustavasti myönteinen vastaus, kun mahdollisille karanteenattaville löytyy meiltä kuitenkin häkit ja muut mukaan annettaviksi. Mahdollisen ongelman saattaa kyllä muodostaa rottia kohtaamaton kissarouva, joka on kuitenkin aiemmin elellyt sopuisaa rinnakkaiseloa kanipariskunnan kanssa. Eli varavaihtoehto on sitten edelleen harkinnassa. Mutta nyt asiat on kuitenkin saatu sille mallille, että sitä jää mielenkiinnolla odottelemaan kuinka käy. Mielenkiinnolla ja ehkä pienellä jännityksellä, tuontieläinten kanssa kun joutuu kuitenkin huomioimaan monia asioita vähän eri vinkkelistä kuin tutuilta kotimaisilta kasvattajilta tutuista linjoista tulevien eläinten kohdalla.

Rotta-/kouluhommana tänään tuli myös haettua uusi tulostin, että pääsee sitten tulostelemaan näyttelyilmokaavakkeet ja rekisteripaperit taas kätevästi kotona (ja niitä kouluhommiakin). Sen verran kuitenkin tottunut nuo kotona hoitamaan, että ilman moista mahdollisuutta tuli vähän orpo olo. Kotona pääsee sitten säätämään tuota paikalleen, ja testaamaan saako sen oikeasti kahdessa minuutissa käyttövalmiiksi kuten pakkaus lupaa. Miun tekniikankäyttövalmiuksilla olen valmis kyseenalaistamaan tuon lupauksen. Tälläkertaa en kyllä muistanut kysyä kattaako tulostimen vakuutus uteliaat rotat, jotka ovat meillä koituneet jo yhden tulostimen turmioksi. Lemmikki kun vain oli vähän utelias...

Pesässä piippaa - mutta edelleen vain yhdessä

Muhku, Marika & Eliza

Kämppä täyttyy aika ajoin voimakkaasta piippailusta, mutta uusia poikueita ei valitettavasti ole syntynyt. Ainoat piippailijat ovat siis yhä Delilahin seitsikko, jotka välillä hyökkäävät kaikki ahnaina maitobaarin kimppuun käyden vääntöä parhaista nisäpaikoista. Ja siitä jos mistä lähtee välillä kunnon mekkala. Yhtenä aamuna ehdin jo toivoa että siitä osa olisi ollut peräisin viereisestä häkistä. Mutta ei. Elizan kohdalla olenkin nyt jo alkanut luopua toivosta, ja se pääsi muuttamaan mammailuboksista takaisin laumaan. Se kun alkoi mammailuboksissa hyppiä kirjaimellisesti seinille, ja alkuun innolla rakennettu pesäkin levitettiin siinä tylsyydessä pitkin häkkiä. Nyt sitten onkin mietinnässä, pitäisikö neitiä koettaa vielä astuttaa, vai keskittää toiveet Katarinan suuntaan.

Essex-vauvakuume on tällä hetkellä kyllä todella kova. Mie olin niin kovin odottanut noita Elizan poikasia, etenkin siitä alkaen kun neiti näytti olevan ihan selvästi kantavana. Eikä se ollut vain se mahan koko, vaan muutenkin. Mutta eipä Eliza ole ainoa, joka on meillä ollessa kehittänyt valerakauden itselleen oltua uroksen kanssa. Eläimet vain muistuttavat joskus vähän turhankin usein, että niiden kanssa asioita voi kyllä suunnitella, mutta suunnitelmien toteutuminen ei ole sitten itsestä kiinni. Miekin kun taisin jo vähän liian varhaisessa vaiheessa huokaista, että nyt kun naaraat astuttaa maaliskuussa, ei ole sitten muuton aikaan ihan pieniä poikasia tai viimeisillään kantavana olevia naaraita talossa. Mutta pitää koettaa olla positiivinen: ainakaan vakavampia terveysongelmia ei ole nyt kellään *koputtaa puuta* Täysin terveinä ei kaikkia kuitenkaan uskalla valitettavasti pitää, kun Flaksi tuntui tänään taas vähän aivastelevan lopetettuaan sen jo välillä. Eli poika on sitten edelleen ekstratarkkailussa.

Lenaakin tuli eilen nähtyä, tosin valitettavasti vähän ikävämmissä merkeissä. Lenan mummurotta Danae kun jouduttiin lopettamaan kasvainten takia. Siinä samalla puhuttiin sitten kuitenkin rotista muutenkin, mukaanlukien poikueet. Lenan sijoitustyttö Nimuekin kun on nyt mammailemassa sen muksujen ollessa viikon Delilahin muksuja nuorempia. 

Kaksi muksua ja taustaileva mamma

Huomenna opintotuen tultua pääsee sitten väsäämään ilmoittautumisia myös messukessuksen näyttelyyn, johon meiltä on lähdössä näillä näkymin sama kokoonpano kuin Littoisten näyttelyyn. Tälläkertaa tosin ilman vierailevia tähtiä Green Dayta, Boa Vistaa ja Katarinaa. Delilahin väri on nyt poikastelun myötä varsin ruosteessa, ja poikasten luovutuksesta on vain pari viikkoa näyttelyyn, niin se taitaa jäädä nyt suosiolla messariin osallistumisen sijaan lepäilemään Jolenen ja Elizan kanssa kotiin. Muhku ja Sanaris siirtyvät nyt ensikertaa kisaamaan avoimessa luokassa Dippiksen ollessa sitten ainoa mukaan lähtevä junnu. Yksi uusi tuleva laumanjäsen meillä on kyllä jo kasvamassa, kun Saija puhutti yhden Delilahin muksun Tapsalle. Ja koska yhdestä ei toki omaksi laumaksi ole, on neidin sovittu majoittuvan miun likkalaumaan. Viralliseen luokkaan tuosta neidistä ei kuitenkaan myöhemminkään ole neidin vähän omalaatuisemman värin kanssa (joka todennäköisimmin on russian topaz agouti), mutta pet-puolella neitiä saattaa tulla myöhemmin näkemään. Ja blogissa nyt ainakin silloin kun poikashöpinät eivät vie kaikkea huomiota muilta rottamuksilta.