sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Arjen ensimmäinen päivä

Cooke
Häkit puunattiin eilen puhtaiksi, että kelpaa rottalaisten olla. Tai kaikki häkit poikashäkkiä lukuunottamatta, se jäi tälle päivälle. Iso kasa virikkeitä tosin odottaa edelleen kuivumistaan kylppärin nurkassa. Niiden pesu kun jäi lopulta aika yöhön. Sitä kun ei malttanut olla laittamatta peli-iltaa pystyyn Turkuun paluun kunniaksi. Onneksi virikevalikoimaa löytyy kuitenkin sen verran, etteivät rottamukset ihan autiotaloissa joutuneet yötään elämään. Helteet ovat tosin rottiinkin vaikuttaneet, ja sisälämpötilan noustessa meno häkeissä rauhoittuu. Ei sitä jaksa silloin niin kovin kovasti viipottaa. Lukuunottamatta noita kolmiviikkoisia, jotka viipottavat muidenkin edestä. Rauhallisemmasta vauhdista huolimatta Serakin päätti kyllä nauttia vapaudesta kaiken menetetyn ajan edestä, ja linnoittautui sohvan taakse seikkailemaan useammaksi tunniksi. Neiti tietää etten jaksa lähteä siirtämään sohvaa ellei minulla ole pakottavaa tarvetta saada rottia nopeasti häkkiin. Risto kertoili poikashäkin äärellä muksuissa huomaamistaan luonne-eroista, ja nimesi oman suosikkinsa harmitellen ettei voi vielä rottia ottaa.

Katarina.
Janina kävi tänään muksuja katsomassa. Shadown vatsavärin epätasaisuuden vuoksi sekin päädyttiin siirtämään lemmikkikotia etsivien listalle. Janinalla kun ei olisi sille käyttöä, eikä se ole niin hyvä että sen takia kannattaisi lähteä omaa uroslaumaa rakentamaan. Kun ei tässä ole kuitenkaan mikään kiire haalia isoa kasaa mahdollisesti sopivia jalostuseläimiä. Mieluummin sitten keskittyy katsomaan muutamia hyviä. Elizan kohdalla sovittiin sen jäävän minulle, ja Janinan saavan käyttää Jolenea valitsemalleen urokselle sitten kun se on levännyt tämän poikueen jäljiltä. Hän valitsee sitten itselleen poikasen niistä. Poikueen ainoa black essex Janinaa vähän harmitti, kun poika on niin lemmikkitasoinen tapaus. Mutta lemmikiksi kyllä sitten mitä mainioin persoonallisen näköisenä tapauksena. Samalla reissulla Janina toi meille pari riitapukaria lopetukseen ja nappasi mukaansa meille joskus jääneen dunansa. Pääsee nyt sitten jemmaamaan poikashäkit sen paikalle.

Hawkins
Tänään illalla siskoni saapuvat tänne alkuviikoksi asumaan. Etenkin Ida odottaa hyvin innoissaan rottalasten näkemistä. Saavat pienet sitten taas yhden innokkaan sylittelijän.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Kotiinpaluu

Hawkins & Shadow torkuilla.
Reissu oli aivan mahtava ja ikimuistoinen, mutta sen päättyminen ei silti mieltä masenna. Kotiinpaluu kun tietää paitsi reissun loppua, myös rakkaan arjen alkua. Linnea ja Sera tulivat heti luukulle vastaan. Ja entä muksut - poikashäkissä kaikki kahdeksan rottaa nukkuivat tyytyväisinä tasolla. Miun juuri silmänsä avanneista pikkumuksuista on tullut ketteriä kiipeilijöitä. Nyt pääseekin lisäämään häkkiin ihan kunnolla kiipeilyvirikkeitä pienten iloksi.

Kyllähän lauman kuulumisia reissussakin kuuli, siitä Ellu ja Risto pitivät viesteillään huolen. Ei se silti ole sama kuin päästä vierestä seuraamaan pienten kasvua. Mutta on se silti kiva kuulla kaiken olevan kotona kunnossa ja hyvin. Häkkien siivousta ei tosin haluttu lomahoitajille sälyttää, eli siihen hommaan päästään nyt heti reissusta palattua. Näillä helteillä häkit kun ovat viikossa alkaneet haista hyvin huomattavasti. Pian on edessä myös muksujen jako sukupuolittain.

Loman aikana oli tullut myös mukavaa sähköpostia: tuttu hiiristi oli tiedustellut Katarinaa itselleen. Hän oli sitten varannut tytölle jo kaverinkin Janinan päivää vanhemmista muksuista. Katarina pääseekin sitten muuttamaan pienen cinnamon-neidin kanssa Tampereelle jahka ikää tulee vielä vähän lisää. Agouti ja cinnamon - ihan niinkuin oman nykyisen lauman ensimmäiset tytöt.

Kamera on vielä hyvässä jemmassa laukkujen syövereissä, mutta kännykällä tuli tähän vähän kuvitusta napsittua jahka saan kuvat purettua kännykästä - lomakuviakin kun kertyi sinne useampi sata.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Posio kutsuu

Meillä ollaan jo näin isoja ettei pesääkään tarvita.
Vielä viimeiset päivitykset blogiin ennen lähtöä. Mieli on yhtä aikaa sekä odottava reissun suhteen, että haikea, kun pitää jättää muksut ja muu lauma kokonaiseksi viikoksi. Asiat kuitenkin järjestyivät poissaoloni ajaksi parhaalla mahdollisella tavalla. Ellu käy vastaamassa eläinten päivittäisestä hoidosta. Hän on tätä laumaa ennenkin kaitsenut, jopa useamman viikon reilin aikaan, ja silloin kaikki kamatkin oli ihan hukassa kun lähtö reilille tuli päivä muuton jälkeen. Nyt kaiken pitäisi olla huomattavasti paremmin esillä, eli voin lähteä levollisin mielin. Ellulla on kuitenkin tiedossa kiireinen työviikko, joten Ellun lisäksi myös toinen ystäväni lupautui täällä viikon mittaan muutaman kerran käydä eläinten kanssa touhumassa ja muksuja sosiaalistamassa. Muksut kun ovat siinä iässä, että perushoidon lisäksi tarvitsevat myös paljon silittelyjä ja sylittelyjä, että hyvin ihmisiin tottuvat. Tälläisen lauman kanssa on kyllä onni, että on useita ihania ja eläinrakkaita ystäviä, joiden apuun voi luottaa.

Vaikka muksujen sosiaalistumisesta on tuskin pelkoa: eipä täällä käyvistä kavereista taida löytyä yhtäkään joka ei olisi pieniin ihastunut. Eilenkin muksut pääsivät useamman kerran sylistä käsin pelejä seurailemaan, nyt kun muksuja uskaltaa jo enemmänkin syliteltäviksi antaa. Emokin kun antaa pienten jo ominpäin häkissä seikkailla, ja kokee enää hyvin harvakseltaan tarvetta palauttaa ketään pesän suojiin.

Ja kai tähän pitää pieni häkkijuttukin laittaa, kun häkeistä ja muksuistahan blogi on viimeiset pari viikkoa pitkälti kertonut: eilen meille muutti kolmas Fop Lusaka. Häkki pääsi ystävän kyydillä Ulvilasta Turkuun, ja odottaa nyt miun omaa uroslaumaa, jos sellaiselle tulee tarve. Vähän pelikaverit kyllä katsoivat, kun Helga tuli huikkaamaan että häkkiä voi alkaa purkamaan autosta. Luulisi miun häkkiaddiktion jo tulleen hyvin esille ;D

torstai 21. heinäkuuta 2011

Auenneita silmiä

Katarina
Tänään Ellu poikkesi meillä käymään, ja halusi sitten heti muksujakin moikkaamaan. Itse en ollut pieniä ehtinyt vielä aamusta vilkaista, joten yllätys oli positiivinen kun Ellu huusi muksun silmien olevan auki. Siinä sitten käytiin pieniä läpi, ja tällä hetkellä silmät ovat kokonaan auki Katarinalla, Thomaksella ja Shadowlla. Toinen silmä raollaan maailmaa kurkkivat Hawskins ja Cooke. Eliza ja Marcus ovat katsoneet vielä varmemmaksi olla liikoja kurkkimatta. Ehkä sitten huomiseen mennessä meillä on kokonaiset seitsemän kirkassilmäistä ja touhukasta rottalasta.
Väsähtänyt Shadow.

Samalla sitten käytiin läpi lauman hoito-ohjeet ensi viikoksi. Pitää käydä vain vielä kaupassa täydentämässä pienten kermaviili ja herkkuvarastoa. Erilaisia pilttejä ja koiranpurkkeja löytyykin jo rivistä rottahäkin päältä.

Jolene on jo päässyt muksuineen häkkiin. Ehtii sitten itsekin pari päivää toisten häkkielämään tarkkailla ennenkuin lauma jää Ellun vastuulle. Jolene tuntuu nauttivan etenkin häkin ylätasosta, jolle pääsee hengähtämään muksujen hoidon lomassa. Häkin luukut helpottavat myös jaloittelureissuille pääsyä vielä hetken verran. Vielä kun muksut eivät ole pyrkimässä häkistä pois.
Thomas & Katarina

Hawkins.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Muksut 11vrk

Uteliaat rotankuonot ovat alkaneet ilmestyä yhä useammin pesän ulkopuolelle, ja pari kertaa jo joku pienistä on kömpinyt kokonaan pesän ulkopuolellakin. Nämä ovat selvästi malttamattomia tutkimusmatkailijoita, kun ei malteta odottaa edes silmien aukeamista ennen liikkeelle lähtöä. 

Tänään tuli laitettua ensimmäisiä myynti-ilmoituksia poikasista ja sitä myötä päivitettyä yksilökuvat pienistä poikue-sivulle. Blogin muiden kuvien tapaan poikue-sivun pikkukuvat saa isommiksi klikkaamalla. Mutta pitäähän sitä nyt tähänkin muutamia kuvia postata, kun poikue-sivun kuvia tulee päivitettyä muksujen kasvaessa.

Hawkins 11vrk.

Cooke 11vrk.

Marcus 11vrk.

Shadow 11vrk.

Ja sitten koko katras.

Liikunnallisempi häkinhakureissu

Häkki matkalla kotia kohti.
Rotta- ja muussa eläinharrastuksessa tulee joskus kirottua omaa ajokortittomuutta ja autottomuutta. Etenkin kaupungissa asuessa kaikki kuivikepaaleja ja muita isompia eriä myyvät liikkeet ovat yleensä ympäryskunnissa tai kaupungin laidoilla, ja bussikuskit nihkeitä ottamaan kyytiin ylimääräistä isoa tavaraa. Sama pätee häkkeihin ja terraarioihin - parhaimmat tarjoukset ja halvimmat käytetyt eivät aina löydy samalta kadulta oman asunnon kanssa. Toki välistä autoa voi lainata ja sumplia kimppakyytejä, mutta joskus on yksinkertaisempaa jalkautua. Siinä kohtaa kun häkillä on kokoa alle metri suuntaansa, ja edestakainen kävelymatkakin inhimillinen alle kymmenen kilometriä menomatka mukaanlukien, löytyy hyvä apu kaljakärrystä. Kaljakärryllä on tullut haettua akvaario Kaarinasta ja kuskattua pienoiseläintarhaa ympäri Huittista - ja hyvin montaa muuta asiaa paitsi sitä kaljaa.

Toinen helpommin tulleista häkeistä.
Ei siis muuta kuin kaljakärry kainaloon ja pari remmiä kuorman sitomista varten. Sitten laukku olalle ja kohti Raunistulaa. +25 astetta ja auringonpaiste takasivat ettei tullut kylmä kävellessä edes ilman kuormaa. Paikka löytyi helposti mukavan kumpuilevalta pikkukadulta, ja eikun häkki kyytiin ja menoksi. Vähän häkin myyjä tuota viritelmää katsoi, ja totesi että se voi kyllä ihmisiä ihmetyttää kun tuollaista tuolla mukanaan raahaa. Mutta pitäähän joka kylällä kylähullunsa olla. Sitä titteliä olen jo ennestään kalastellut sarjoissa "kyllä, pyydystän hyttysentoukkia akvaariohaavilla pellon reunalla" ja "tiedän kantavani parimetristä tammea ympäri Turkua". Eikä niitä kummeksuvia katseita lopulta kovin montaa tullut - kuten ei ohikulkijaakaan.

Poissaollessani eteisen oli täyttänyt kaksi kaivattua pahvilaatikkoa, jotka blokkasivat eteistä siinä määrin että häkin nostaminen sisälle oli melkeimpä se vaikein vaihe koko kuskausoperaatiossa. Siinä piti nuo laatikotkin heti purkaa, että pääsi loputkin uudet häkkinsä näkemään. Ne tulivat kotiin vähän helpompaa tietä: kuljetusfirman suoraan kotiovelle kantamina. Nyt kaikki kolme häkkiä ovat kasassa eteisessä, ja itsellä alkaa hetken ihailun jälkeen sumplinta mihin häkit jemmaa mahdollisimmin siististi, mutta kuitenkin niin, että ne on helppo ja nopea ottaa tarvittaessa käyttöön.
Päivän saldo.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Marika miehelään

Tänään käytiin sitten Saijan kanssa viemässä Marika Jäkärlään miehelään. Sielä tyttöä odotti dunamajoitus ja punasilmäinen kikkura siamesepoika. Toivottavasti neiti ei löydä suurempaa protestin aihetta kummastakaan. Vähän tyttö tuntui kyllä dunaa ihmettelevän, ja riipparista käsin kansiritilän läpi uutta ympäristöäänkin. Eihän Marika vielä paljoa olekaan reissannut, vaikkei nyt ensikertaa muualla olekaan. Toivotaan vain ettei päädy oma-aloitteisesti tutkimusmatkailemaan dunan ulkopuolelle. Meillä Marika on ollut vain täysmetallihäkeissä, niin neidin taipumuksista muovipohjien uudelleen muotoilemiseen ei ole tietoa.

Saija kävi sitten samalla noita Jolenen muksuja katsomassa. Hänkin oli sitä mieltä ettei tuosta ole kasvatuksellisellisesti järkevää jättää muita kuin Eliza ja Shadow. Eli näillä näkymin ne sitten jäävät (Janinan kanssa pitää sitten katsoa kumman hän haluaa) ja muille etsitään lemmikkikodit. Saijan kanssa tuli sitten juteltua myös hieman omista kasvatusharkinnoista, ja hänkin lupasi sitten apuaan jalostuseläinten valintaan ja jos joskus lainauroksia tarvitsee. Eli kai tässä lähdetään hyvin hiljalleen ja pienimuotoisesti jotain omaakin kasvatusta sijoituseläinten ohella hakemaan. Hiirten ja hoitorottien kanssa on tullut jo opittua omia rajojaan eläinmäärän suhteen, joten silläkin nyt alkuun lähtee liikkeelle mieluummin hitaasti pienellä eläinmäärällä, ja katsoo sitten ajankanssa millaiseen eläinmäärään on vakituisena valmis ja millaista kasvatusta niiden kanssa pystyy pyörittämään. Tähän tietysti sitten pidemmällä tähtäimelle vaikuttaa sijoituskotien löytyminenkin.

Tänään tuli myös ensimmäinen paketti Zooplussalta: toinen ruokasäkeistä ja Sputnik XL -riippumaja - tälläkertaa tyttömäisen pinkki-violetti. Eli kahta häkkiä ja toista ruokasäkkiä vielä odotellaan. Pääsee Marikakin sitten miehelästä palatessaan häkkiin, ettei joudu niin montaa viikkoa umpiseinien sisällä viettämään. Huomenna käyn hakemassa myös sen 80*50*60cm häkin. Jolene saa varmaan sen sitten loppuviikosta, niin on sillä ja muksuilla sitten vähän mukavammin tilaa ja mamma pääsee palaamaan rottamaisempaan häkkielämään.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Muksut 9vrk

Nyt on päästy yli viikon ikään ja muksuilla alkaa olla jo kunnolla turkkia. Janinan kanssa on käyty alustavaa viestittelyä kasvatuskäyttöön jäävistä muksuista, ja näillä näkymin todennäköisimmät jääjät ovat Eliza ja Shadow. Lopulliseen valintaan vaikuttaa toki se, millaisiksi muksut kehittyvät. Alkuun aioin vahvasti pitää myös Katarinan, mutta kun laumassa jo yksi nuori sk agouti on, niin Katarinan kohdalla saatan olla valmis harkitsemaan hyvää lemmikkikotia jos sellainen tulee vastaan. Pojista hyviä lemmikkikoteja etsivät ainakin Hawkins ja Cooke, ja suurella todennäköisyydellä sekä Thomas että Marcus. Myynti-ilmoituksia en ole poikasista vielä laatinut, niitä pitää alkaa viimeistään sitten Posiolta palatessa laittelemaan. Muksuja saa toki tiedustella jo aiemminkin, jos joku pienistä on alkanut kiinnostaa.

Katarina & Eliza 9vrk

Hawkins, Marcus, Cooke, Thomas & Shadow, 9vrk

Thomas, Hawkins, Shadow & puolikas Cookea.

Marcus, Thomas & Cooke.

Koko katras.

Lapsuuden lehtihyllyllä

Viikonloppu äidin luona on takana, ja kotiväki saanut kuulla rottavauvoista varmasti enemmän kuin tarpeekseen joksikin aikaa. Ihan vahingossa vain, mutta eikö ihminen yleensä siitä höpötä mikä kullakin hetkellä on eniten mielessä... Ja tässä kohtaa rottavauvoiksi ei lasketa vain Jolenen vauvoja, vaan toki myös Jolene itse, Sera, Marika ja Linnea. Sekä Marikan tulevat vauvat, nyt kun Marikakin lähtee huomenna miehelään. Miun rakkaat pienet ja vähän pienemmät pienet.

Tuli sitten illalla muiden jo käytyä nukkumaan tai ollessa menossa nukkumaan kaivettua esille vanhoja Lemmikki-lehtiä. Niitä tuli muksuna paljon luettua, ja niitä on yhä kohtalaisesti äidin luona jemmassa. Omien rottien ollessa muualla, jotain rotakasta arkeen on haettava muualta. Rottajuttuja löytyi lähinnä lyhyinä pätkinä jyrsijät-palstalta, johon lukijat olivat lähettäneet jyrsijä-aiheisia kysymyksiään jyrsijäharrastajan vastattaviksi. 3/1994 lehden kohdalla onnisti, ja numerossa oli peräti kahden sivun mittainen rottajuttu jyrsijäpalstalla olevien juttujen lisäksi. Mutta kovasti tuo juttu kyllä itseä nykyvinkkelistä ihmetytti, vaikka suosituksilla ja muilla onkin tapana muuttua ajankuluessa. Tässä muutamia seikkoja, jota uudemmat lähteet eivät välttämättä rotista paljasta:

"Tavallisimmat värit ovat ruskea eli agoutirotta, valkoinen punasilmäinen eli albiino ja mustavalkoinen huppukaulusrotta. Kesyrotta on jalostettu tavallisesta isorotasta. Se ei eroa villistä kantamuodosta muuten kuin väriltään."
...eli kun seuraavan kerran tungette sormenne rottahäkkiin, muistakaa, tuo rakas lemmikki ei ole kuin hassun värinen villirotta. Kannattaa siis olla varovainen.

"Jos lähtee käymään ulkona (tarkennuksena: siis ihan pihalla ulkona eikä vain häkin ulkopuolella), ei rotta pakene minnekään, koska turvallisin paikka maailmassa on omistajan syli. Rotan voi päästää kävelylle eikä se koskaan mene kauas."

"Lihaa ja juustoa ei rotalle saa antaa, koska se voi alkaa haista. Ja mikä pahinta, liha voi tehdä eläimen verenhimoiseksi. Idut ovat parasta rotanruokaa. Rotta tottuu niihin hitaasti, mutta jaksaa itujen voimalla liikkua juoksupyörässä vaikka 22 tuntia vuorokaudessa."

"Rotta elää noin 3-4 vuotta. Se viihtyy yhtä hyvin yksin kuin ryhmässäkin. Kaksi eri poikueista olevaa urosta saattaa tapella, mutta kaksi naarasta tulee hyvin toimeen keskenään."

Jyrsijäpalsta vahvistaa artikkelista saatuja tietoja, kysymykseen "Monta kannattaa ottaa?" vastaus on selkeä:

"Kesyrotta viihtyy yksin, kun sen kanssa ollaan paljon. Jos sinulla on aikaa, rahaa ja tilaa tuplasti, voit toki ottaa kaksi tyttöä tai kaksi poikaa."

Seuraava numero tarjoaa minimihäkkikooksi rotalle 50*30*50cm.

Saatuani idut kasvamaan palaan lisäämään poikaskuvia. Cooken ja Elizan turkit ovat kasvaneet, ja sanoisimpa kummankin olevan cinnamoneja.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Häkkiaddiktio osa2

...siitä kuinka helposti niitä häkkejä "vain tulee jostain". Jo ennen uusien poikashäkkien tilaamista olin bongannut ilmoituksen myytävästä 80*50*60cm häkistä ja laittanut siitä mailitse lisäkysymyksiä. Häkki oli hyvin edullinen, hyvin lähellä, ja mallia jota meillä ei ole vielä ollut - eli väkisinkin houkutteleva. Kyseinen henkilö sitten vastasikin sorruttuani poikashäkkeihin ja nyt viestittelyssä ollaan vaiheessa koska häkkiä sopii noutaa. Mie en edelleenkään näe miten kyseiseen myynti-ilmoitukseen olisi voinut reagoida toisin - ainahan voi olla, että eräs nimeltä mainitsematon Turkuun muuttava ystäväkin sortuu rottiin ja tarvitsee niiden mukana hyvän ensihäkin ;) ...tai tulee jokin muu yhtä akuutti tarve tuollaiselle passelinkokoiselle perushäkille.

Ei siinä muuten mitään, mutta juuri tänään kaveri sitten laittoi viestiä olevansa myymässä Lusakaa pois. Ja mie olin hänelle varmaan jo vuosi sitten laittanut pyyntöä, että jos häkki jossain kohtaa myyntiin tulee, haluan kuulla asiasta heti ensimmäisenä. Nyt sitten sumplitaankin miten häkin vain saisi Turkuun kulkeutumaan. Tuo häkki kun olisi varalla aika ideaali, kun sopisi hyvin noiden kaltaistensa seuraan, jos päädyn pyörtämään taas sanani ympäri ja päädyn sittenkin rottia kasvattamaan. Tällähetkellä asia kun on vakaasti hitaasti harkinnassa.

Eli ei ketään sattuisi se Le Pet -lintuhäkki kiinnostamaan? Taidan vakavasti harkita pitäväni päätöksen kyseisen häkin myynnistä jos tuo Lusaka pääsee kotiutumaan.

Mamma hermoloman tarpeessa

Tänään Jolene alkoi protestoida aiempaa selkeämmin sitä vastaan että se on joko terrassa muksujen kanssa tai kuljetusboksissa kun katson muksuja. Näykkäisi miua sitten sormesta, kun menin nostamaan sitä terrasta. Ei mitenkään kovasti, mutta sen verran että kävi selväksi että sitä ottaa päähän. Jolene on aina ollut mummunsa kaltainen suuri seikkailija, eikä yksinhuoltajan rooli pienessä yksiössä tyydytä sitä mitenkään päin. Kyllä se muksunsa hyvin hoitaa, ja on aina antanut muksujaan hyvin katsoa. On siis kaikinpuolin reilua, että välillä mammakin saa mitä tahtoo - enemmän tilaa ja aikuisempaa seuraa. Jolene tuntui selvästi nauttivan kun pääsi välillä lauman kanssa touhuilemaan ja kiipeilemään kunnolla. Kovin kauaa sitä ei kyllä vielä viitsinyt pitää pois muksujen luota, ja selvästi mammaa hieman harmitti kun joutui taas terraansa palaamaan. Itseä alkoi siinä sitten taas mietityttää ne jutut mitä on lukenut laumassa synnyttämisestä. Senkin kokeilemista kun alkuun harkitsin, mutta kun yhdenkään laumalaisen suhtautumisesta poikasiin ei ollut tietoa (nyt kun meidän supermammasta Miniatastakin on aika jättänyt - siitä olisi taatusti tullut täydellinen hoitotäti) ja Jolene oli ensikertalainen mamma niin en sitten uskaltanut. Jolenelle se olisi kyllä saattanut hyvin sopia, sille liikkumisen vapaus kun tuntuu merkitsevän enemmän kuin täydellinen rauha pesän ympärillä.

Sitten kun Tampereelta palailee, Jolene saa alkaa päivittäin jaloittelemaan muun lauman kanssa aina Posio-reissuun asti. Sitten muksuillakin aukeaa silmät ja Jolene pääsee lapsineen häkkiin asumaan. Tulee kyllä olemaan vähän haikeaa jättää muksut viikoksi juuri tuossa iässä kun lähtevät opettelemaan kiipeilyä ja kasvavat äkkiä niiin isoiksi rotiksi. Mutta ainakin sitä tietää muksujen olevan parhaissa mahdollisissa käsissä, kun Ellu on lupautunut pienet hoitamaan. Ellu kun on jokaisen täällä syntyneen poikueen epävirallinen kummitäti. Eilen hän poikkesikin jo muksuja katsomassa, ja etenkin nuo pikku black pojat veivät jo yhden sydämen. Onhan Mikon laumassa asuva Myyräkin aina ollut Ellun lemppareita.

Thomas, Katarina, Shadow, Cooke ja Eliza 7vrk.


Hawkins kasan päälle kavunneena ja Marcuskin kurkkaa oikeassa reunassa.

Essex veljekset.
Nyt agoutit ja blackit erottaa jo selvästi, eli vaaleimpia lukuunottamatta kaikille on värit varmuudella tiedossa. Eli Thomas ja Marcus ovat blackeja, Hawkins black essex mm., Shadow agouti essex ja Katarina agouti.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Muksut 5vrk


Muksujen värierot alkavat näkyä selkeämmin, mutta täyteen selvyyteen muksujen väreistä en ole vielä päässyt. Blackia ja agoutia poikueessa on varmasti. Sen sijaan harmaata vyöhykettä on osien poikasten kohdalla onko poikueessa todella vaaleaa agouti essexiä, tummaa agoutia vai huonompaa mustaa. Vaaleimmat muksuista ovat omaan silmääni selvästi vaaleampia mitä muistan edellisten poikueiden agouti essexien olleen.Ja mikäli vaaleimmat eivät ole agouti essexejä, mikä on se kolmas väri jota poikueeseen on ilmaantunut. Tällähetkellä harmittaakin, ettei aiempia poikueita ole tullut kuvattua yhtä ahkerasti.Olisi sitten vähän vertailumateriaalia muistikuvien oheen. Laitoin sitten Janinalle viestiä ehtisikö hänkin poikasia joku päivä vilkaisemaan, hänellä kun on kuitenkin essex-poikueista enemmän kokemusta. Ja toki tulevatkin päivät selkeyttä tuovat, kun poikasten turkki kasvaa.

Mielenkiintoisia rottablogeja

Tänään rottasivuja selatessa tuli sattumalta törmättyä Heurekan koripalloilevien rottien kouluttajien pitämään rottablogiin. Itse olen aina ollut laiska opettamaan omille lemmikeilleni mitään varsinaisia temppuja, mutta koulutusjutuista on silti aina mukava lukea. Kyseistä blogia lukiessa tuli sitten mieleen listata tännekin joitain lukemiani rottablogeja siltä varalta että ne muitakin kiinnostaisivat (ja pieneksi osoitemuistioksi itsellekin). Kommentteina voi laittaa vinkkejä muista mielenkiintoisista rottablogeista.

http://koripallorotat.blogspot.com/ Heurekan koripalloilevat rotat.
http://coldrats.wordpress.com/ Parin vielä kasvattajanimettömän rottakasvattajan blogi, jossa juttua mm. uudesta muunnoksesta martenista.
http://zayasrats.blogspot.com/ Zaya's kasvatuksen blogi.
http://rottarakkaat.blogspot.com/ Kuvapainotteinen blogi rottalaumasta jolla on kadehdittavan upea kämppä :)
http://rottaelamaa.blogspot.com/ Yhden lemmikkilauman kuulumisia.
http://evilstarrats.blogspot.com/ Mukavan oloista tekstiä, joskin postauksia on blogiin kertynyt vasta pari.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Pikkupojat ja pikkutytöt

ylh. Cooke & Thomas, alh. Hawkins, Marcus & Scarlet 4vrk


Eliza & Katarina 4vrk

Vauvakuviin mahdollisesti jo kyllästyneille voin luvata taukoa loppuviikosta, kun lähden Tampereella poikkeamaan. Edes Mikkoa kun en ole vielä päästänyt pesään koskemaan, vaikkei Jolene pesäänsä puolustakaan. Itsekään en raaskinut vielä lähteä yksilökuvia ottamaan, että sai muksut nopeasti palautettua pesäänsä. Ehtiihän niitä myöhemminkin varmasti liiankin kanssa. Kuviot tulevat koko ajan selvemmin esille muksuilla, ja pian pääsee toivottavasti värejäkin näkemään.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Häkkiaddiktin inventaario

Tuntematon poikashäkki.
Addiktioissa on puolensa. Oma häkkiaddiktio on osoittautunut muutamaan otteeseen hyödylliseksi, kun on tullut tarve majoittaa pikaisesti 42 hoitorottaa, joiden omat häkit ovat toisella paikkakunnalla, tai emonsa menettänyt oravanpoikanen. Ylimääräisistä häkeistä on ollut myös apua kun kaveri on tarvinnyt lainahäkkiä ja ne helpottavat myös sijoitusrottailua, kun tarvetta mammailuboksien ja poikashäkkien kuskaamiselle ei ole.

Addiktion tunnistaa siitä, kuinka helposti häkkejä nurkkiin kertyy: niitä on vain välillä pakko hankkia. Kuten viimeyönä. Sitä etsi netistä käytettyä maksidunaa, ja päätyi kummasti Zooplussan sivuille (verkkokaupat ovat tunnetusti parhaita paikkoja etsiä käytettyjä häkkejä ...tai jotain). Juuri sopivasti huomatakseen 70*47*28cm häkkien olevan alennuksessa. Terraariot ja dunat eivät ole olleet meillä ykkösuosikkeja synnyttävien mammojen keskuudessa, mutta toisaalta korkeat häkitkään eivät ole mammoille niitä parhaimpia. Minkä siinä sitten mahtaa kun vastaan tulee matala ja edullinen häkki, jonka pinnaväli on vain 7mm ja joka menee mittojensa puolesta tarvittaessa täydellisesti yhteen meillä olevaan eläinhyllyyn? Ja jos häkissä on vielä syvä ja suojaisa pohjalaatikko? Ei, minä en vain tilannut kyseistä häkkiä - tilasin niitä kaksi. Shopaholismin aiheuttamaa krapulaa ennaltaehkäisemään vakuutin itselleni että häkit ovat sen verran hyvässä tarjouksessa, ettei niistä pahasti tappiolle jää jos ne eivät osoittautudukaan omassa käytössä toimiviksi vaan päätyvät myyntiin.

Fop Lagos.
Sortumista seuraa itsellä usein inventaariovaihe. Häkkivaraston ollessa aina täynnä, tahdon tietää uusien tullessa onko se täynnä turhan takia. Kaikki häkit on siis käytävä läpi, ja niiden tarpeellisuus arvioitava. Samaten kuin se, mahdollistavatko uudet häkit inventaariopoistoja. Tälläkertaa poistoja ei välttämättä tullut, vaan tila uusille on etsittävä muualta (= käärmeterraarioden alta tai päältä).

Tässä päivän saldo:

Käytössä/ otettavissa helposti käyttöön:

2* Fop Lusaka (85*60*147cm) -> kummatkin käytössä likoilla
2* Midwest CritterNation double (91*60*160cm) -> 1,5 käytössä pojilla triplana, puolikas varahäkkinä
2* sinipohjainen tuntematon häkki (77*44*60cm) -> mainiot poikas- ja matkahäkit kasaanmenevine verkko-osineen
1* Fop Lagos (62*54*127cm) -> nopeasti koottavana hyvä vierasvara hoitorotille
1* lasiterraario (75*40*35cm) -> jyrsimisvarma synnytysboksi

Tulossa:

2* Ferplast Kios (70*47*28cm) -> synnyttäville
1* lasiterraario (100*40*40cm) -> tällä hetkellä viiriäisillä, vapautuu muuhun käyttöön kun viiriäisille löytyy/tehdään isompi.

Muut:

Le Pet -lintuhäkki.
1* Le Pet -lintuhäkki (halkaisija 80cm, korkeus n. 190cm). Tämä on sitten se hankala. Ihana häkki, josta pidän ulkonäöllisesti todella paljon. Kuitenkin niin moniosainen ja hankala koota, että on varahäkkinä hankala. Häkkiä ei tule juuri mieleen koota muutaman viikon takia. Tällähetkellä häkki lähinnä odottaakin varastossa, jos sen taas haluaisi vakikäyttöön jollekin. Tavallaan siis turhana, kun häkkejä on niin paljon muutenkin. Mutta kun ei raskisi myydäkään. Pitää pian etsiä tälle sijoituskoti ;)

...ja silti sitä huomaa etenkin myytäviä Lusakoita katsoessaan miettivänsä, että meille voisi vielä hyvin tulla yksi sellainen varahäkiksi, kun Lusaka on häkkinä niin mieleeni. Sitten viimeistään Le Pet -saisi kyllä lähteä. Kai.

Nimiäiset

Kuten jo aikaisemmin totesin, on näille muksuille ollut nimet odottamassa jo ennen kuin Jolenen edes miehelään lähti. Ei vielä täysin tarkkaan valittuja, mutta tiettyyn teemaan rajattuja. Minkä muun mukaan lautapeliaddikti ensimmäiset rottamuksunsa nimeäisi kuin lempilautapelinsä sankareiden. Sankareita oli kuitenkin enemmän kuin jätettyjä muksuja, joten valintaa nimistä joutui toki tekemään. Ja vaihtaakin saattaa joutua, jos joku sukupuolta vaihtaa (varsin selkeiltä tapauksilta muksut kyllä tänään vaikuttivat). Mutta seuraavat sankarit meillä nyt pesässä möyrivät:

Katarina The Outlaw. Tumma ja tulinen lempihahmoni pelissä saa lainata nimeään Jolenen tummalle pikku prinsessalle.

Eliza (The) Witch Hunter. (josta rekisteröintisäännöistä johtuen pitää tuo The pois tiputtaa - 20 merkin maksimi ylittyy kahdella). Vaalea pyhä taistelija, Jolenen vaalea essex neiti.

Captain Hawkins. Armeijan komentaja jolla kovasta yrityksestä huolimatta kaikki ei vain mene ihan nappiin. Kuviokin on levinnyt laukiksi, mutta mitäpä se pientä essex poikaa hidastaisi.

The Scarlet Shadow. Essex pojista tummempi pääsee seuraamaan salaperäisen lainsuojattoman jalanjälkiä.

Brother Marcus. Toinen tummista yksivärisistä veljeksistä. Monen mielestä vaatimattomammasta asustaan huolimatta hahmojen parhaimmistoa luonteeltaan ja taidoiltaan.

Thomas The Courier. Muita enemmän liikkuva matkamies. Jos nimi olisi enne, ja toinen tummista pojista tulisi isoäitinsä äitiin luonteeltaan.

Inspector Cooke. Hyvän päättelykyvyn omaava etsivä, joka lainaa nimensä essex pojista vaaleammalle.

Yksilökuvia en vielä muksuista ottanut, mutta niitäkin on kyllä vielä tulossa.

Karsinta

Tänään tuli sitten eteen se poikasten hoidon ikävämpi puoli eli karsinta. Nyt jo huomasi ettei kaikilla muksuilla ollut yhtä paljoa maitoa mahoissaan, mikä osaltaan helpotti karsimispäätöksen tekemistä. Kun kyllähän sitä on jo ennalta karsimiseen varautunut jos suuri poikue tulee, mutta kymmenen on vielä siinä rajalla. Ainakin sitä huomasi itse jo hetken miettivänsä, miten Jolene selviäisi koko katraan kanssa. Viime päivät ovatkin menneet taas lukiessa muiden kokemuksia eri suuruisista poikueista. Ei sillä, etteikö niitä olisi lukenut lukuisia kertoja aiemminkin. Se ei silti tee siitä päätöksestä montako poikasta jättää koskaan sen helpompaa. Päädyin seitsemään muksuun. Viiteen poikaan ja kahteen tyttöön. Pakko myöntää että päätöstä helpotti myös poikasten väri- ja sukupuolijakauma: poikueessa oli puolet tummia yksivärisiä uroksia, todennäköisesti agouteja. Yksiväriset agoutit ja blackit kuuluvat ehkä omiin lemppareihin, mutta niiden lemmikkikoteihin saaminen on vaikeinta. Tiedän että osien mielestä värin ja sukupuolen perusteella poikasten karsiminen on epäeettistä, mutta silloin kun niissä on isoimmat erot poikasten välillä, kallistuu itsellä valinta sen puoleen mitä itse hakee poikueelta ja mille muille uusien kotien löytyminen on todennäköisintä. Käytännöllisesti voisi toki ajatella, että saahan ne ylimääräiset sitten käärmeille kun niitäkin kotona on, mutta rottien kohdalla kynnys siihen on itselläni korkeahko. Esimerkiksi kasvaimen takia lopetetut luovuttaa kyllä mielellään eteenpäin käärmeille, mutta terveiden poikasten kohdalla vaaka saattaisi kallistua uuden häkin hakuun varastosta ja kolmannen lemmikkilauman perustamisen kannalle. Se ei kuitenkaan ole tavoitteena, miehän olen vannonut ettei miulle koskaan omaa uroslaumaa tule (tai uusia rottia edellisen lauman jälkeen, tai kolmatta kania Hekun ja Goshin lisäksi... onhan näitä vannottu ja rikottu). Pitää vain ottaa paljon söpöjä kuvia ja markkinoida ahkerasti kotia etsiviä sitten kun Janina ja itse on valinnut mitä poikueesta jää omaan käyttöön.
Jolenen muksut 3vrk.
 Poikueeseen jääneessä urosviisikossa on yksi tummempi essex poika, yksi vaalempi essex poika, yksi tummempi essex poika laukilla ja kaksi tummaa yksiväristä. Naaraskaksikossa on vaaleampi essex neiti ja tummempi yksivärinen. Näiden kohdalla jäädään sitten jännittämään, minkävärisiä ja -tasoisia muksuista kasvaa. Muiden kärpästen ohella pieni kasvatuskärpänen pörrää myös korvanjuuressa ja sitä huomaa miettivänsä kotiinjääviä myös siltä kannalta, mikä niistä olisi mahdollista jatkoa ajatellen järkevin kotiinjäävä. Ja nimeenomaan essex-jatkoa ajatellen, vaikken mie koskaan olekaan niin kuviollisista perustanut. Kummasti se on silti mennyt siihen, että jos sitä voisi ajatella jotain kasvattavansa, taitaisi muunnosvalinta nykyään kallistua agouti essexiin ja russian blue agouti essexiin. Jos ikinä otatte sijoitusrottia, varokaa. Sijoitusrottien mukana voi tulla ennalta arvaamattomia vaikutteita. Seuraavat tulossa olevat essex poikueet meillä ovat kuitenkin taas tuttuja ja turvallisia sijoituspoikueita, joista meille on useimmiten jäänyt uusia kivoja sijoitusrottia.
Hieman väsynyt mamma kera koirannappulan.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Poikavaltaa.

Tänään tuli hieman muksujen sukupuolia kurkittua, ja alustavasti pesässä näyttäisi olevan kahdeksan urosta ja vain kaksi naarasta. Vannoutuneelle naarasihmiselle tämä on tietenkin hyvin ikävä jakauma, joskin muutaman poikasen kohdalla en mene sukupuolta vielä aivan varmaksi sanomaan. Sitä kun oli jo miettinyt, että naarasjunnut menevät sitten helposti omankin lauman jatkona, jos kaikki eivät heti viisi-kuusiviikkoisina lähde. Ystävä vain naurahti, että se on sitten oman uroslauman paikka miulla.

Poikueen vaalein on tyttö, ja itse on jo kovin utelias minkä värinen tuosta blondista tulee, kun poikueeseen on odotettavissa lähinnä agoutia ja blackia. Muutamilla muksuilla alkavat jo otsatähdet hahmottua, ja yhdellä pojalla on kasvoissaan jo selkeä laukki, jota ei tosin kuviin saanut vielä kunnolla näkyviin.
Laukkipäinen poika reunimmaisena oikealla.
Jolenen muksut 2vrk.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Lellipennut rääkissä

Niin se miun lellipentujen lepyttely sitten jäi, kun huomioni kiinnittyi Marikan häntään tytön kavutessa syliini. Ties mitä oli neiti touhunnut, mutta koko häntä oli niin tasaisen kellertävän likakerroksen peitossa, että lellittelypäivä muuttui kynsileikkuu ja -pesupäiväksi. Eihän tuota neitiä kehtaa pian kasvattajilleen näyttää saati miehelään päästää, jos tuon näköisenä livistelee. Ei siis muuta kuin toimeksi. Kipaisin ensin lähikaupasta pullollisen koiranshampoota, ja sitten lähti rottien pyydystys käyntiin. Siinä tuli sitten huomattua, että Marikalla on selvästi kiimapäivä menossa. Tyttö oli yksi saippua, ja kiljui kun sitä vähänkään hipaisi. Ja kun iso neiti kuolee, ei Serallakaan ollut pienintäkään kiinnostusta jättäytyä kiinni. Mikään mikä aiheuttaa moisen huudon kun ei voi mitenkään olla mukavaa ajanvietettä pienellekään rottaneidille. Harvinaisen pitkän taiston jälkeen kaikki kolme olivat sitten boksissa ja boksi kylpyhuoneessa. Aika monta kertaa siinä kyllä sai juosta piirileikkiä akvaariokaapin ympärillä.

Marika sai hoitovuoroista ensimmäisen, ja vahingosta viisastuneena leikkasin jokaiselta neidiltä kynnet ennen neitien pesemistä. Pitkäkyntinen rimpuileva rotta kun on huomattavasti ikävämpi kuin pelkkä rimpuileva rotta. Toki pesupäivän siirto kiiman jälkeiseen aikaan olisi voinut olla vaihtoehtona fiksumpi, etenkin siinä kohtaa kun neiti päätti jatkaa huutokonserttiaan pesun aikana. Välillä tyttö piippaili surkeasti ja välillä taas kiljui siihen malliin että kaverin piti ihan oven läpi kysyä mitä mie kyseiselle rotalle oikein teen kun toinen huutaa kuin syötävä. Hyvä ettei kukaan naapureista soittanut eläinsuojeluvalvojaa paikalle. Etenkään siinä kohtaa, kun koitin maanitella saippuaista vastentahtoista rottaa pesukoneen takaa. Jupina jatkui hiljaisena myös neitiä kuivatessa. En kyllä yhtään ihmettele, että kiimaisia naaraita kutsutaan välistä vinkuleluiksi. Sera onneksi rauhoittui jo kynsiä leikatessa, eikä jatkanut Marikan draamailuja. Linneakin käyttäytyi vanhemman leidin arvokkuudella, vaikkei tilanne selvästikään ollut sille täysin mieleen.

Pienenä lepytyksenä kuivuneet rottalaiset pääsivät takaisin jaloittelemaan, ja ovat vapaana edelleen. Huoneessa alkaa kyllä lämpö nousta siinä määrin, että kohta pitänee neideille häkkiä ehdottaa, että pääsee huonetta tuulettamaan.

Poikasia ja lellipentuja

Nyt on ensimmäinen pesäntarkastus suoritettu ja pesästä löytyi kymmenen pientä rottamuksua. Kaikilla poikasilla oli hyvin maitoa mahassaan, mutta yksi muksuista oli hieman muita pienempi. Nyt seuraavat päivät on sitten tarkoitus tilannetta tarkkailla ja miettiä, montako muksua emolle jättää kasvamaan. Kymmenpäinen pesue kun voisi olla ensikertalaiselle emolle turhan raskas, vaikka nisiä kaikille riittäisikin. Ensivaikutelma Jolenesta emona on hyvin Kissusmainen: neiti ei laittanut yhtään vastaan kun nostin sen terraariosta boksiin siksi aikaa kun katsoin poikasia, ja terraan palauttamisen jälkeen se koitti livahtaa jaloittelemaan. Eli muksut kyllä hoidetaan, mutta kun muksut on syötetty ja peitelty, muukin elämä olisi tervetullutta. Vielä en neitiä juoksuilleen päästänyt, mutta eiköhän Jolene pian saa taas nauttia jaloittelutuokioista aikuisessa seurassa muksujen hoidon lomassa. Ensimmäiset päivät tyttö saa kuitenkin rauhassa totutella uuteen rooliinsa poikaskatraan yksinhuoltajana.
Jolenen muksut ikää 1vrk
Lellipennut löytyvät sitten viereisestä häkistä. Kolme mustasukkaista kuonoa tunkee esille heti jos Jolenen terraariota lähenee. Ei poikasten vikinän kuuntelu voi mitenkään olla yhtä hienoa kuin kolme kaunista aikuista rottaa. Vielä vähemmän hienoa on siskon koira, jonka täällä ollessa jaloittelutuokiot saavat jäädä (ja joka on vähintään yhtä mustasukkainen rotista kuin rotat siitä). Eilinen oli siis tuplasti kamala päivä, kun syntyi sekä poikue, että Luka oli visiitillä. Tänään onkin sitten vuorossa ahkeraa lepyttelyä: nameja ja juoksutusta. Saadaan sitten maailma likkojen mielestä takaisin mallilleen.
Marika ja Sera luukulla, Linnea taustailee.
Linnea ja Sera.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Pesässä piippaa

Jolenen synnytys on nyt käynnistynyt. Pesän ulkopuolelta löytyy muutamia verisiä papereita, ja pesästä kuuluu pientä piipitystä. Vielä ei pesään uskalla toki katsoa, vaan on luotettava siihen, että emo osaa asiansa. Piipitys kuitenkin varmistaa ainakin sen, että eläviä poikasia löytyy. Siitä onkin jo aikaa, kun tuota ääntä on päässyt viimeksi kuuntelemaan.